Hongan ja Interin pelissä vielä paljon tekemistä

Honka ja Inter tasasivat pisteet 2-2-tasapelillä Espoossa lauantaina. (© Matti Raivio / All Over Press)

Inter pelasi FC Hongan kanssa lauantaina 2-2-tasapelin. ELMO-lehti hemmottelee yhteisöään julkaisemalla jalkapalloasiantuntija Jussi Leppälahden laatiman otteluanalyysin, sekä johtopäätökset molempien joukkueiden pelillisistä näkymistä. Leppälahden mukaan kummallakin joukkueella on pelissään runsaasti kehitettävää.

Interin prässi

Inter tuli Tapiolaan samantyylisellä ottelusuunnitelmalla kuin kauden avauksessa VPS:ää vastaan. Päävalmentaja Fabrizio Piccareta oli asetellut Interin 3-4-1-2-muotoiseen aggressiiviseen koko kentän miesprässiin.

Kun Honka hallitsi palloa muodossa 4-2-3-1, jäi Interin jokaiselle pelaajalle oma vastuumiehensä. Keskikentällä Interin kymppipaikka Mika Ojala otti kontrolliin Konsta Rasimuksen, ja Interin keskikentän kaksikko huolehti Borjas Martinista ja Joel Perovuosta. Interin linkit prässäsivät Hongan laitapuolustajia. Interin kolmen miehen puolustuslinja hoiti Hongan laiturit ja kärjen.

Interin koko kentän miesprässi tekikin hallaa Hongan rakentelulle ensimmäisellä jaksolla. Honka ei saanut pallonhallintaansa rullaamaan ja menetti palloja paineistettuna. Asia meinasi konkretisoitua jo aivan alussa, kun Mikko Kuningas oli ykköskategorian maalintekopaikassa. Interillä oli korkea prässi, Honka menetti pallon keskialueella, tuli vastaisku, mutta Tim Murray hoiti Kuninkaan maalivahdin käsien korkeudelle suuntautuneen sijoituksen.

Asia konkretisoitui oikeasti, kun 18 minuuttia oli pelattu. Hongalla oli kakkospallojen jälkeen pallonhallinta. Pallo ajautui Youness Rahimille, joka pudotti pallon Interille. Näin Inter pääsi koko kentän miesprässinsä johtamaan kolme vastaan kolme-iskuun. Erinomainen murtautuminen tapahtui Albion Ademin jalan avauksen ja takatolppasyötön kautta, ja Ojala puski pallon sisään.

Koko kentän aggressiivisessa prässäämisessä miesvartioinnin kautta on se hyöty, että riiston ja vastaiskun tapahtuessa ylhäällä voi olla numeraalisesti tasavoima, mikä on vastahyökkäyksen tekevälle joukkueelle erinomainen asetelma. Etenkin jos siellä on Albion Ademin kaltainen mainio ohittaja ja jalan avaaja. Tämä hyöty näkyi Interin 1-0-maalissa.

Mutta, kääntöpuoli on se, että omassa päässä voidaan ajautua numeraalisiin tasavoimiin, jotka ovat haasteellisia puolustaa. Näin kävi Interille VPS:ää vastaan ja tästä asiasta oli kaikuja myös Honkaa vastaan.

Lucas Kaufmannin rooli

Honka alkoi pikkuhiljaa löytämään ensimmäisen jakson kuluessa ottelusuunnitelmansa mukaista pallonhallintaa. Siinä ratkaisevassa osassa oli Lucas Kaufmannin rooli, jonka kautta pyrittiin luomaan alueellisia numeraalisia ylivoimia.

Numeraalisissa alueellisissa ylivoimissa idea on vapaan miehen luominen ja hänen löytäminen. Lucas Kaufmann oli tässä ottelussa Vesa Vasaran ”vapaa pelaaja”.

Kaufmannin rooli oli pelata erittäin sisällä pelaavana ’seiskana’. Se tarkoitti, että hän tuli laitahyökkääjän tontiltaan usein ihan sinne Borjas Martinin vierelle keskikaistalle, ja loi keskikentän kolmiosta keskikentän neliön.

Kaufmannin rooli ja Interin aggressiivisen koko kentän miesprässin kääntöpuoli olivat taustalla 20 minuutin kohdalla, kun Honka tuli tasoihin. Inter suoritti pitkän maalivahdin avauksen. Ykkös-, ja kakkospallot putosivat Hongalle. Pallo ajautui muutaman syötön jälkeen sisään tulleelle Lucas Kaufmannille, joka jatkoi pallon Martinille. Honka pääsi itseasiassa erinomaiseen nopeaan etenemiseen Interin pakittavaa linjaa vastaan. Martinin ratkaisi tilanteen toki huikealla volleyllaan, joka lensi kaukaa maaliin yli Henrik Moisanderin. Martinin piti viimeistelläkseen tehdä paljon, mutta Kaufmannin rooli ratkaiseva ja tilanteen käynnistävä asia.

Interin heikko pallonhallinnan rakenne

Honka prässäsi Interiä korkealta ensimmäisellä jaksolla. Inter oli siis toisen kerran peräkkäin korkean prässin haasteen edessä, kun myös HJK prässäsi sitä korkealta.

HJK:ta vastaan pallollinen peli ei lähtenyt sujumaan ollenkaan. Tässäkään ottelussa se ei lähtenyt organisoidusti sujumaan. HJK-ottelun jälkeen Piccareta selvitti asiaa jälkikäteen ottelusuunnitelmansa kautta. Nyt voi tehdä jo johtopäätöksen, että pallonhallintavaiheessa on syvempiä ongelmia.

Haasteita on Interillä pallonhallinnassaan kaksi.

Numero yksi on, ettei joukkueen sapluunaan kuulu systemaattinen numeraalisten ylivoimien tai asemaylivoimien luonti.

Tämä aiheuttaa sen, että prässiä vastaan Interin pelaaminen menee usein pystysuuntaisten, pitkien ja vaikeiden syöttöjen antamiseksi. Alimmilla pelaajilla loppuvat yksinkertaisesti syöttösuunnat. Näin alimmat pelaajat eivät edes yritä pelata linja kerrallaan, vaan mieluummin luopuvat prässin alla pallosta summittaisilla syötöillä.

Toinen ongelma on, että Piccareta on lähtenyt päätöksenteon valmentamisen suhteen säätämisen tielle. Pelin virta kertoo, että hänellä on ollut iso fokus puolustuspelisuunnitelmissa sen sijaan, että hän olisi tasaisen varmasti pystynyt laittamaan pallonhallinnan päätöksenteon perustasoja kuntoon.

Siksi Inter pelaa välillä eteenpäin, kun tilanne eteenpäin pelaamiselle ei ole suotuisa.

Tämä oli taustalla Hongan 2-1-maalissa. Mikko Kuningas sai keskialueella pallon, ja pyrki peliä edistävää kymppialuesyöttöä. Hänen olisi pitänyt sen sijaan aaltoilevassa tilanteessa hidastaa peliä ja antaa Interin muodolle mahdollisuus organisoitua. Nyt hän puski peliä eteenpäin, Inter menetti pallon epäorganisoituneena ja Honka pääsi syötönkatkon kautta vastaiskuun. Kuningas on systeemisen haasteen alla voimaton.

Sitten vielä pieni Interiä harmittava nyanssi vastaiskutilanteen puolustamisessa oli, että oikean puolen topparin, Arttu Hoskosen, olisi pitänyt puolustaa selustaansa ja seurata Nemanja Obradovicin liike pystyyn Hongan vastaiskun aikana. Puolustuslinjan liukumisen periaatetta hyödyntäen Ari Nyman olisi kerennyt hidastamaan palloa. Nyt Hoskonen keskittyi palloon, eikä kuitannut Obradovicin juoksua, jolloin Obradovic sai ratkaisevasti tilaa viimeistelyä varten.

Piccaretan oikea ratkaisu ja Vasaran moka

Toisen jakson pelin kuvassa oli kaksi määrittelevää tekijää.

Ensinnäkin Honka meni matalaan blokkiin ja satsasi pallonhallinnassaan enimmäkseen vastaiskuihin. Se ei saanut lukuisista potentiaalisista tilanteista huolimatta maalipaikkoja luotua ja ratkaistua ottelua. Oli Vesa Vasaralta rohkea veto vetää kotijoukkueen linjoja alas.

Omassa pallonhallinnassaan se lopetti liikkumisen, pelialueiden kasvattamisen, ja pelitilojensa hallitsemisen. Näin sen pitkät hyökkäykset kuihtuivat ja se joutui liian kovan paineen alle, jolloin todennäköisyydet Interin maalipaikoille kasvoi.

Toinen asia oli Piccaretan muutos. Hän vaihtoi kentälle Benjamin Källmanin ja muovasi Interin 4-4-2-hyökkäysmuotoon. Näin se sai Albion Ademin laidalle uhkaamaan taskupelaamisella ja ohituksilla – ja Mika Ojalan sisällä pelaavaksi oikeaksi linkiksi. Laitapelaamisen hienoinen kohentuminen järjestelmämuutoksen avulla antoi sen peliin tarvittavaa pontta ja toi Ojalan sekä Ademin pelaamiseen uusia ulottuvuuksia.

Kävi se, mitä näissä tilanteissa usein käy. Ojala oli liikkunut ohjeistuksensa mukaisesti keskelle ja ampui kakkospallosta Interin lopussa tasoihin.

Johtopäätökset

Hongan pelissä on erinomainen pallollinen perusrakenne, mutta se ei ole alkukaudella onnistunut pallonhallinnan ottelusuunnitelmissaan. Joukkueella on ollut vaikeuksia haavoittaa vastustajaa tasaisesti 90 minuutin ajan niillä aseilla, joita se on harjoituksissa käynyt läpi. Pallonhallinnan taso heitteli Interiäkin vastaan runsaasti. Ajoittain pelaajat liikkuvat erinomaisesti ja saavat tuet pallolliselle pelaajalle. Ajoittain pakka taas laiskistuu ja peli menee staattiseksi hölkäksi.

Hongan puolustamisen sinnikkyys aiheuttaa myös varmasti päänvaivaa Vasaralle. Jos vertaa esimerkiksi sarjaa dominoivan RoPS:n matalan blokin puolustamiseen, on Hongalla reagoimisessa, omien alueiden puolustamisessa ja linjojen välisessä synkronoinnissa tehtävää.

Interin selvä vahvuus on sen vastaiskupelaaminen. Jos se pääsee aggressiivisen prässinsä kautta vastaiskuihin, on se erinomaisen hyökkäysmateriaalinsa ansiosta erittäin vaarallinen joukkue. Se ei vielä hanskaa aggressiivista ja korkean prässin pelitapaa tosin täydellisesti, joten Interin prässipelaamisessa on myös uhkansa.

Interillä on isoja puutteita pallonhallintavaiheessaan, mikä vaikeuttaa sen nousemista mitalitaisteluun tällä kaudella. Interin hyökkäyspelin saa summittaiseksi prässäämällä sitä korkealta, kuten Honkakin sai ensimmäisellä jaksolla. Blokkipuolustamalla Interin pitkiä hyökkäyksiä Inter saattaa ajautua puskemiseen ja epäorganisoimaan itse oman hyökkäysmuotonsa. Tästä oli TPS-ottelu hyvä esimerkki.

Piccaretan olisi satsattava pallonhallintavaiheen sijoittumisten sekä perusyhteistyön harjoitteluun.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Hongan ja Interin pelissä vielä paljon tekemistä"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*