HIFK:n maailma romahti – Honka ansaitusti Veikkausliigaan

Hongan 1-0-johto-osuman iski Ilari Äijälä. HIFK:n tasoitus tuli 95. minuutilla. (©Juha Tamminen)

 

Tilaa Elmo-lehti tästä!

Toinen osaottelu noudatteli – kuten ennakoitua – samantyyppistä virtaa, kuin ensimmäinen osaottelu. Honka pystyi kuitenkin muuntamaan pallonhallinnan määrän tällä kertaa kontrolliksi, ja jopa dominoinniksi. Se pystyi tähän, vaikka HIFK lähti otteluun korkeammalla prässillä ja rohkeammalla hyökkäyspelisuunnitelmalla.

Muuttunut HIFK

HIFK oli ottelun alussa suhteellisen terävänä, ja sai ensimmäisen kymmenen minuutin aikana luotua kaksi ainoaa tilanteenpoikastaan.

Ensin Nnaemeka Anyamele pelasi kärjessä pelanneen Mikael Forssellin kanssa kombinaation, mutta heikomman jalan laukaus blokattiin kulmaksi. Sitten IFK:n vasemmalta tullut keskitys tavoitti maalille hiipineen Pekka Sihvolan, mutta Sihvolan jatko torjuttiin. Sen jälkeen ottelun ohjat otti täydellisesti Honka, eikä HIFK saanut luotua hyökkäyspelillään edes järkeviä etenemisyrityksiä, saati maalipaikkoja.

HIFK:n Antti Muurinen lähti muuttamaan toiseen osaotteluun ensimmäisen ottelun onnistunutta suunnitelmaa. Hän pudotti hyvin katkoneen Tuukka Andbergin aloituksesta, ja laittoi tilalle Tuomas Ahon. Keskikentältä olivat poissa Mika Väyrynen ja Jani Bäckman – Jukka Halme ja Tommi Jyry aloittivat. Ensimmäisen ottelun valonpilke, Aleksi Ristola, oli vaihdettu Nnaemeka Anyameleen ja Juho Mäkelä Mikael Forsselliin.

Se, mikä ensimmäisessä ottelussa toimi, oli heitetty romukoppaan. Ensimmäisessä ottelussa vaarallisesti HIFK:n vasemmalta tulleita vastaiskuja ei nyt nähty, koska pelaajamateriaali oli toiseen osaotteluun valittu eri tavalla. On vaikea sanoa, mikä HIFK:n hyökkäyspelisuunnitelma toisessa ottelussa oli.

Toinen asia, jonka Muurinen oli muuttanut, oli puolustuspelisuunnitelma. HIFK prässäsi Hongan rakentelua korkealta, ja yritti saada riistoja hyökkäyskolmanneksella. Koska tämä oli hyvin löyhästi tehty, pelaajien väliset etäisyydet olivat suuria ja puolustuslinja ei pumpannut synkronoinnin kautta keskikenttään nähden, Honka leikitteli HIFK:n prässin ensimmäisellä jaksolla auki kevyesti.

Kehittynyt Honka

HIFK ei päässyt vastaiskuihin myöskään siksi, että Honka oli muovannut puolustuspelisuunnitelmaansa. Honka veti linjat 4-4-2-muotoisena alas, ja tyrehdytti HIFK:n nopeat vastaiskut ja juoksemisen. Se pakotti HIFK:n rakentelemaan pitkin hyökkäyksin, ja HIFK päätyi nostelemaan epämääräisiä syöttöjä kohti irrallisina liikkuneita hyökkäyspään pelaajiaan.

Hyökkäyspelillisesti Hongan haaste oli nyt erilainen – se avasi HIFK:n korkeampaa prässiä matalan blokin sijaan. Se satoi taitavasti peliä pyörittäneiden Carlos Portelan, Konsta Rasimuksen ja Joel Perovuon laariin. He houkuttivat helsinkiläisten prässin kuusi ylintä pelaajaa ylös, ja löysivät kymppialueelta Joni Korhosen, Lucas Kaufmannin ja ajoittain targettina pelanneen Masar Ömerin. Näin se pääsi etenemään helposti, ja voitti ensimmäisellä jaksolla pelin virran itselleen. Ja mikä tärkeintä, se myös loi tukun erinomaisia maalipaikkoja.

Hongan 1-0-maali oli näyttävä esimerkki Hongan tehokkaasta pallonhallinnasta – ja oivaltavasta vastustajan scouttaamisesta. Tommi Saarinen, Konsta Rasimus ja Portela pyörittivät HIFK:n löyhästi liikkuneet ylimmät pelaajat pois, Rasimus nousi pelintekoalueelle, ja sen jälkeen Honka hyökkäsi HIFK:n heikoimman lenkin – Esa Terävän – selustaan. Kuten ensimmäisen osaottelun otteluanalyysissä kirjoitin, Hongan todennäköisyydet murtaa HIFK:n oikea laita olivat suuret, sillä Esa Terävä on puolustajana kokematon, eikä ole todennäköisimmin saanut pelipaikkakohtaista suorituskykyä nostattavaa harjoittelua HIFK:n harjoituksissa.

Äijälän maali ei ollut päivänselvä maalipaikka, mutta hän avasi upeasti jalkansa boksin sisällä Terävää vastaan, ja naulasi pallon takanurkkaan.

HIFK:n 4-4-2

Puoliajalla Antti Muurinen muutti HIFK:n ryhmitystä. Pirteästi ensimmäisellä jaksolla pallossa kiinni ollut Tommy Jyry tuli vaihtoon, ja Aleksi Ristola tilalle. Ristola tuli oikeaan laitaan ja Pekka Sihvola siirtyi Mikael Forssellin kärkipariksi.

Tämä aiheutti kaksi asiaa. Ensinnäkin HIFK:n rakentelusta katosi se vähäkin logiikka, kun kärkiparitoiminta oli hyvin epäorganisoitua ja keskikentältä katosi yksi syöttösuunta. Peli meni entistä pahemmin pakottamiseksi ja puskemiseksi. Kuvaavin tilanne oli 69. peliminuutin kohdalla, kun Jukka Halme lähti kuljettamaan keskikaistan pelintekoalueelta, ja pyrki itse tekemään kaiken. Hän päätyi kuljettamaan pallon lopulta yli sivurajan lähellä kulmalippua.

Toiseksi, koska HIFK:n kenttätasapaino muuttui, Honka sai aimo tukun vaarallisia vastaiskun paikkoja matalasta blokistaan.

Honka jatkoi toisella jaksolla pääosin matalassa blokissa, ja kontrolloi pallonhallinnan sijaan pelin virtaa puolustamalla. Vasaran työkalupakista löytyi aseet HIFK:n muutoksia vastaan ja vahvan pelillisen pohjan kautta myös täsmällinen ottelusuunnitelma. Se oli toisen jakson isoin anti.

Tästä huolimatta HIFK sai tasoituksensa lisäajalla pitkästä pallosta, kun Pekka Sihvola esitteli taitavaa polkupyöräpotkua. Tilanteessa oli ennen kaikkea kysymys Hongan huonosti puolustetusta pitkästä pallosta ja siitä, ettei se lisäajalla pitänyt palloa riittävästi, vaan päätyi ottamaan karvan verran liikaa vastaan.

Johtopäätökset

Honka on oikeastaan jo täysin valmis Veikkausliiga-joukkue. Tällaisilla esityksillä ja näin vahvalla pelillisellä paketilla sekä laadukkaalla valmennuksella sille voi ennakoida ja tässä vaiheessa kivaa kautta. Esimerkiksi tämän kauden Veikkausliigassa Honka olisi leikitellen ollut tällaisilla esityksillä keskikastissa. Mielenkiintoinen kysymys toki on, miltä osin pelaajisto vahvistuu – ainakin kärkipaikalle tarvitaan hieman osaamista, nopeutta ja taitoa.

HIFK:n toinen karsintapeli oli minikuva sen koko kaudesta. Hallitsemattomia muutoksia, intohimottomasti kentälle ilman suunnitelmaa, sekä siellä sitten päämäärätöntä hölköttelyä.

Kuvaava esimerkki HIFK:n totaalisesta valmistautumattomuudesta oli Hongan ensimmäisen jakson erinomainen maalipaikka taka-alueelle tulleesta kulmapotkusta, kun Tommi Saarisen ohjattu pusku kilpistyi vain Daniel Kollarin hyvään torjuntaan. HIFK ei kyennyt muovaamaan kulmapotkujen puolustamistaan tuota taka-alue kuviota vastaan, vaikka Honka käytti sitä systemaattisesti läpi koko ensimmäisen osaottelun. Siksi on kysyttävä: katsoiko HIFK:n päävalmentaja Antti Muurinen ensimmäistä osaottelua videolta kertaakaan otteluiden välissä?

HIFK:n putoaminen on täysin ansaittua kamaa ja itse aiheutettu. Putoaminen herättää kysymyksen monen pelaajan uran jatkumisesta, Antti Muurisen uran jatkumisesta sekä koko HIFK:n edustusorganisaation olemassaolon jatkumisesta.

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "HIFK:n maailma romahti – Honka ansaitusti Veikkausliigaan"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*