Hongan ja HIFK:n trilleri maaliton – vaaka näyttää nyt punaisemmalle

3.9.2017, Tapiolan Urheilupuisto, Espoo. Ykkönen 2017. FC Honka - Kokkolan Pallo-Veikot. Borjas Martinn González - Honka

Hongan ja HIFK:n välinen ensimmäinen osaottelu alkoi yleisesti ottaen tunnustelevissa merkeissä. Tunnustelevuus ja varovaisuus näkyivät molempien pallonhallintavaiheissa, jossa etenkin HIFK hankkiutui pitkillä ja summittaisilla syötöillä eroon pallosta, jos se oli vähänkin paineen alla. Honka puolestaan yritti hieman enemmän paineenkin alla rakennella, mutta piti kenttätasapainonsa huolellisesti HIFK:n vastaiskujen varalta.

HIFK:n puolustusblokki vedettiin useimmiten puoleen kenttään, kun Honka pyrki prässäämään puolikorkeasti. Puolustuspelisuunnitelmatkin paljastivat, ettei ainakaan vielä haettu aggressiivisesti riistoja vastustajan kenttäpuoliskolla.

Hongan pallonhallinta

Honka lähti otteluun sille tutulla 4-3-3-pelijärjestelmällä. Carlos Portela pelasi keskikentän pohjalla Joel Perovuon ja Lucas Kaufmannin ylempänä keskikentällä.

Honka rakenteli pääosin keskikenttänsä kautta. Perusmalli sillä oli edetä keskuspuolustuksesta joko rytmikuljetuksin tai syötöin pelintekoalueelle, jonka jälkeen haettiin kahta erilaista etenemismallia. Vasemmalla laitahyökkääjä Joni Korhonen hakeutui usein sisäkaistalle, jolloin hän oli rakentelun kohteena. Vasen puolustaja Ilari Äijälä täytti tällöin hänen luomansa tilan laitimmaisella laitakaistalla. Korhoselta nähtiinkin pallollisena muutamia diagonaalisia kuljetuksia kohti keskustaa, mutta näistä ei syntynyt tehokkaita kombinaatioita, koska Hongan kärkipelaajan ja keskikentän liike ei tarjonnut Korhosella vaihtoehtoja tarpeeksi runsaasti.

Toisella puolella Joel Perovuon rooli oli merkittävä. Hän nosti oman puolensa taskuun, tai haki jopa aktiivisesti juoksuja pystyyn HIFK:n vasemman laitapuolustajan ja vasemman topparin välistä oikean laitahyökkääjän, Kasperi Liikosen, pysyessä haastovoimaisena leveällä.

Ongelma oli, että suorat murtautumiset Perovuon pystyynjuoksuihin olivat pystysuuntaisia pitkiä syöttöjä, jotka karkailivat pitkiksi tai olivat muutoin huonoja valintoja.

Ensimmäisellä jaksolla Honka ei saanut HIFK:ta kunnolla auki, eikä pystynyt luomaan kuin muutaman laukaisupaikan ja muutaman potentiaalisen erikoistilannehässäkän. Erikoistilannehässäkät tuli tavalla, jota Honka käytti läpi ottelun. Ilari Äijälän sisäänpäin kiertyneet korkeat pallot taka-alueelle, jatkettiin maalinedusrysään.

HIFK:n työkalu

Ensimmäisellä jaksolla HIFK oli se, joka loi vaarallisemmat tekopaikat. Ensin Juho Mäkelä pääsi yrittämään keskityksentyylisestä pallosta, ja sitten paikat tulivat HIFK:n ensimmäisen jakson vaarallisimman aseen kautta: vasemmalla pelanneen Aleksi Ristolan juoksuvoiman kautta.

HIFK ei pitkissä hyökkäyksissään saanut luotua mitään, koska oli hyvin vaikea lukea sen rakenteesta yhtään suunniteltua asiaa. Ainoastaan Mika Väyrysen henkilökohtainen organisointi pyrki auttamaan asiaa. Se oli kuitenkin vastaiskun tyylisissä lähdöissään vasemmalla puolella vaarallisenoloinen. Se hyökkäsi kolmisen kertaa vaarallisesti Hongan rangaistusalueen sisälle niin, että riiston jälkeen haettiin Ristolan juoksulinjaa vasemmalla, ja Ristola juoksi pallon hyökkäysneljännekselle. Yksi näistä johti pelin vaarallisimpaan paikkaan, mutta Pekka Sihvolan jatko epäonnistui.

Toinen jakso

Toinen jakso oli hyvin samanlainen, kuin ensimmäinen. Hongalla oli enemmän pallonhallintaa ja se haki pääosin pitkin hyökkäyksin ja samanlaisin keinoin ratkaisuja. Yhtä sivuvaparista tullutta maalipaikkaa enempää Honka ei pystynyt kuitenkaan luomaan.

HIFK loi toisellakin jaksolla pelin vaarallisimmat paikat. Yksi niistä tuli Pekka Sihvolalle, kun hän pääsi puskemaan vasemmalta laidalta tulleesta keskityksestä. HIFK:n vaarallisin ase oli toisellakin jaksolla vasemman laidan juoksuvoima Aleksi Ristolan ja Tommi Vesalan kautta.

HIFK:n vastaiskun tyyliset etenemiset toimivat kauttaaltaan ottelussa tehokkaammin, kuin Hongan pitkät hyökkäykset, sillä HIFK olisi ansainnut ottelusta jopa niukan voiton maalipaikkojen valossa.

Pointit

Toinen osaottelu tulee olemaan varmasti hyvin samantyyppinen virraltaan kuin ensimmäinenkin: Honka tulee olemaan enemmän pallossa kiinni, ja HIFK:n ase on Aleksi Ristolan ja Tommi Vesalan juoksuvoimaisuus positiivisissa tilanteenvaihdoissa. Jos he saavat tilaa juosta isoille alueille riistojen jälkeen, voivat he luoda HIFK:lle paikkoja.

Avainkysymys on kuitenkin se, keksiikö Honka lääkkeitä pallonhallintaansa ja saako se luotua tehokkaammin maalipaikkoja. Tosiasia on, että vaaralliset maalipaikat olivat ensimmäisessä osaottelussa reilusti HIFK:lle.

Yksi avain voisi olla hyökätä reilummin Hongan omalta vasemmalta laidalta. Siellä on puolustajana kokematon Esa Terävä, eikä HIFK:lla ole sieltä laidalta Pekka Sihvolan muodossa niin nopea vastaisku-uhka. Tämä vaatisi vahvemman ylimiehityksen luomista kentän vasemmalle laidalle ja vasemmalle sisäkaistalle. Se voisi toimia Joni Korhosen taskuliikkeiden, Ilari Äijälän pystyliikkeen ja Joel Perovuon sekä Lucas Kauffmannin liikkeiden toimesta. Se vaatisi myös sitä, että etenemisen kaavat ja HIFK:n viimeisen linjan murtamisen kaavat olisi paremmin automatisoituja.

Jos peli noudattelee viikonloppuna samaa kaavaa, kuin tänään, todennäköisyydet HIFK:n voitolle ovat suuremmat.

Tilaa ELMO-lehti tästä

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Hongan ja HIFK:n trilleri maaliton – vaaka näyttää nyt punaisemmalle"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*