Huuhkajien huiman menestyksen takana “kaikessa rujoudessaan” yllättävä tekijä

@ All Over Press / EPA-EFE/Mika Kanerva

Huuhkajien huiman vireen takana on monta muutakin ja jalkapalloilullisesti loogista tekijää kuin täysin aiheesta hehkutettu Teemu Pukki.

Suomi otti todella tärkeän voiton viikonloppuna Tampereella, kun Bosnia ja Hertsegovina kaatui Teemu Pukin kahdella maalilla lukemin 2-0.

Numerot olivat oikeutetut. Tasaisen ensimmäisen puoliajan jälkeen näytti, että ottelun todennäköisin lopputulema olisi 0-0, mutta niin vain Suomi löi uuden vaihteen silmään toiselle jaksolla ja väen väkisin niittasi kaksi komeaa osumaa voittaen ottelun.

Tilaa Elmo tästä edulliseen tarjoushintaan!

Ottelun ratkaisu syntyi komean hyökkäyksen päätteeksi, joka paljasti Bosnia ja Hertsegovinan heikot kohdat. Vierailijoiden todella löyhä ja Suomen maalivahtiin asti jatkunut korkea prässi venytti kentälle isoja tiloja. Suomen loistava Lukas Hradecky löysi juuri oikean valinnan ja pelasi pallon isolle alueelle Glen Kamaran suojaukseen. Tämä pyörähti ympäri ja löysi Pukin vierasjoukkueen linjojen välistä, jossa oli lentokentän verran tilaa. Petteri Forsell oli vienyt pystyliikkeellään linjan alas, Pukki havaitsi tämän tehden mainion vastaliikkeen ja lopettaen sen kylkipeliasennossa otettuun syöttöön. Sitten Pukki näytti huippuvirettään, teki isolla alueella ohituksen ja potkaisu pallon alanurkkaan.

Tämän jälkeen Bosnia ja Hertsegovina paljasti, kuinka löyhästi organisoitu joukkue se on. Se teki virheistä suurimman, eli kadotti tasaisessa pelissä takaiskuosuman jälkeen organisoidun jalkapallon ja säntäili positioiltaan pois. Tällainen paniikinomainen ”ylihyökkääminen” yhden vastoinkäymisen jälkeen johtaa usein ongelmiin, kuten se nytkin johti. Vastaisku ja 2-0 Suomelle.

Suomi on nyt hyvin kiinni taistelussa lohkon kakkossijasta. Se ei ole sattumaa. Suomi on oikeasti kasvanut hyväksi jalkapallojoukkueeksi. Yksilöt eivät ole Suomella Euroopan parhaimmistoa, mutta jalkapallo onkin joukkuepeli. Toivottavasti tämä nyt ymmärretään Suomessa tämän loistavan Huuhkaja-joukkueen toimintaa katsomalla.

Suomen kollektiivinen osaaminen syntyy monesta osatekijästä, jotka ovat loksahdelleet paikoilleen. Itseasiassa kaikki menestymisen kannalta oleelliset palaset ovat loksahdelleet kohtalaisen äkillisesti kohdilleen päävalmentaja Markku Kanervan opastuksella.

Ensinnäkin Suomen valmennus toimii. Se valmentaa, eikä ota aurinkoa, selittele tai etsi uhreja. Kari Martonen luurit päässä on jo tuttu näky Kanervan taustalla. Henri Lehto veivaa katsomossa videoita. Mika Nurmela pumppaa joukkueeseen omalla suoralla tavallaan henkeä. Tässä voi olla kaikessa rujoudessaan valmennustiimi, joka on eniten tosissaan ottava valmennustiimi koko Suomen maajoukkuejalkapallon historiassa.

Niin, mitä on tosissaan ottaminen?

Se ei ole nautinnon kadottamista, vaan sisällön arvostamista ja sille merkityksen antamista. Tosissaan ottaminen pitää sisällään ilon ja toiminnan nautinnon, mutta tosissaan ottaminen pitää myös sisällään sen, että oikeasti arvostetaan sitä omaa juttua, jota tehdään. Kanerva ei twiittaile, höhöttele, levittele aurinkorasvaa uima-altailla tai ylikorosta ärsyttävällä pakkopositiivisuudella jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan.

Kanerva koutsaa. Silloin tällöin outoihin aikoihin verkkarit jalassa Urheilukadulla töistä kotiin lähtevä Kanerva on ihan normaali ja jalat maassa oleva futisvalmentaja. Sitä on Suomen maajoukkueeseen kaivattu. Kanervan perustoiminta luo arvomaailman ympärilleen, mikä levittyy peruspelaamiseen. Sellainen hyvän perustekemisen maku tässä Huuhkaja-tiimissä tällä hetkellä on.

Siihen perustekemisen päälle kun tulee vielä Suomen valmennustiimin kyky reagoida otteluiden aikana vastustajien heikkoihin lenkkeihin muovaamalla esimerkiksi sitä, kenen ympärille yritetään pallonhallinnassa saada ylivoimatilanteita ja etua, niin onnistunut soppa on valmis.

Tästä nähtiin esimerkki lauantaina Tampereella. Suomen vastustaja ajoi pelin Paulus Arajuurelle, kun se luki hänen olevan Suomen heikko lenkki. Ja mitä teki Suomen valmennusjohto? Kävi asian tauolla läpi, ja vastasi omalla tavallaan.

Tähdennetään vielä, että Kanerva ei ole nero. Hän ei ole kansainvälisellä mittapuulla mikään pelin loistava valmentaja. Suomen pallollisessa pelissä on vieläkin tilaa parantaa esimerkiksi siinä, kuinka vastustajan ensimmäinen prässilinja ohitetaan. Mutta, Kanerva ja hänen valmennustiiminsä tekee erittäin hyvää perustyötä.

Toinen asia on se, että kentän eri osa-alueilla Suomella on todella korkealla suoritustasolla toimivia pelaajia. Lukas Hradeckya ei voi käytännössä prässätä. Niin hyvin hän skannaa kentän ja etsii oikeita vaihtoehtoja pallo jalassaan. Hradecky pelaa. Hän ei ”avaa peliä”. Hän ei ole ”osa pelin avaamista”. Hän pelaa. Hän vain yksinkertaisesti pelaa jalkapalloa, eli syöttää ja liikkuu aivan kuten kuka tahansa muukin Suomen pelaaja.

Suomen topparipari on pelannut pitkään yhdessä. Se tarkoittaa, että non-verbaalisessa kommunikaatiossa ei tapahdu katkoksia. Toinen luottaa toiseen, ja sitten vain pelataan. Hoidetaan tilanteita yksi kerrallaan. Ollaan ehkä pallollisina vähän rajoittuneita, mikä vaikuttaa Suomen pallollisen pelaamisen ketjuun, mutta puolustuspelissä ollaan ihan hemmetin sisällä. Skoutataan vastustajan kärkien pelaaminen ja vastataan maksimaalisella keskittymisellä siihen.

Tarvitseeko Glen Kamarasta sanoa tässä nyt enää mitään? Ehkä se, että hän on erittäin hyvä ammattilaisjalkapalloilija. Hän on niin hyvä peruspelaamisen tasoltaan, että tekisi mieli sanoa, että onneksi hän sattui keräämään jalkapallo-oppinsa muualla kuin Suomessa. Suomessa kasvaa nimittäin äärimmäisen harvoin Kamaran tasoisia jalkapallon peruspelaajia.

Ja kun Kamaran rinnalla on isoa aluetta fiksusti puolustava Tim Sparv, on Suomen keskiakseli juuri nyt todella vahva.

Kärjessä Teemu Pukki on yksi saarivaltakunnan kuumimpia kärkiä. Syy on selvä: hän on hyvä pelaaja. Hän osaa pelipaikkakohtaisen liikkumisen salat kärjessä. Hän osaa ohittaa ja hän osaa viimeistellä. Suomi hyötyy Pukin nopeudesta ja terävästä liikkeestä. Suomi ei tekisi prässissään ja vastaiskuissaan paljoa kankealla target-hyökkääjällä. Pukki sopii Suomen pelitapaan loistavasti.

Nyt Suomen pitää vain antaa mennä. Se on löytänyt tavan maksimoida oma toimintansa. Pelaaminen tulee niin selkäytimestä, kuin se tässä kohtaa voi tulla. Pelaamisessa on heikkouksia, mutta siinä on korkea perustaso ja pelaamista nopeuttavaa ja helpottavaa selkäydintoimintaa rajun henkisen lujuuden ohella. Suomen itseluottamus, pystyvyyden tunne ja henkinen lujuus on tällä hetkellä hyvän peliprosessin ansiosta hyvällä tasolla.

Ensin tuli hyvä perustason valmennustoiminta, sitten pelaajien vahvuudet ulosmittaava pelillinen sapluuna ja sitten pieni mentaalinen ekstrasysäys.

Iso kysymys on nyt se, kuinka pitkälle tämä kaikki Suomea kantaa?

Se on ihan kiva kysymys kysyä, sillä se tarkoittaa sitä, että Suomi toimii monen vuoden korpivaelluksen jälkeen, kuten jalkapallojoukkueen pitääkin toimia.

Äänestä kauden jääkiekkoilija 2018-2019 ja osallistu 10 000 euron arvontaan!

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Huuhkajien huiman menestyksen takana “kaikessa rujoudessaan” yllättävä tekijä"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*