Jukka Jalosen huikea kasvutarina – “Urastani on satu aika kaukana”

@ All Over Press

Jukka Jalosella on ollut jo yli 15 vuotta toimiva ja jääkiekkomaailmankuulu kiekollinen pelitapansa. Harjoitteet on hiottu peliä palveleviksi ja niissä on selvä siirtovaikutus peliin. On menestyjän karismaa ja itsevarmuutta. Haaste jopa hiveli voittajaa, kun saattoi lähteä näyttämään, että kyllä Suomi pärjää ”näilläkin jätkillä”.

1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa Jukka Jalosen ainoa tavaramerkki oli keskustan kautta pelin levittämisen sijaan jakauksella kahdelle sivulle levittäytynyt kampaus. Alla oli keskinkertainen pelaajaura, valmentajana ei ollut natsannut. Koko ajan uhkasi käynti Riihimäen työvoimatoimistossa.

Jalonen sanoo, että on vaikeaa itse arvioida kehitystä valmentajana Vancouverin vuoden 2010 pronssia tuoneista olympialaisista tai Bratislavan MM-kultakeväästä 2011 tähän hetkeen.

”Koko ajan jotain oppii; pelaamiseen ja harjoitteluun liittyviä juttuja. Oppii miten käsitellä pelaajia ja kuinka kommunikoida heidän kanssaan. Tai miten johtaa ryhmää, jotta saadaan hyvä ilmapiiri. Pieniä nyansseja, mutta en ole valmennusfilosofisia juttuja muuttanut. Jos pitää silmät ja korvat auki, kokemus karttuu vuosien saatossa ja jotain oppii.”

Jalonen uskoo löytäneensä vielä uusia harjoitteita, jotka palvelevat entistä enemmän peliä ja huipputason otteluiden vaatimuksia.

”Totta kai se vaikuttaa, missä elät ja olet arjessa. Jos huomaa pärjäävänsä ja menestyvänsä korkealla tasolla, tietenkin se antaa itseluottamusta. Silti itseluottamus on myös häilyvä asia. Jos rupeaa tulemaan lunta tupaan ja jäitä porstuaan, itseluottamus voi hieman hävitäkin tai ainakin murentua. Ei kellään koutsilla itseluottamus kestä mitä tahansa. Hereillä täytyy olla koko ajan ja tehdä yhteistyötä muiden valmentajien kanssa ja saada heiltä tukea, jos on vaikeampaa.”

Jalosen urakehitystä 1990-luvulta Ilveksestä, Lukosta, Vaasan Sportista, Italian Alleghesta ja Englannin Newcastlesta HPK:ssa tapahtuneeseen läpimurtoon kuvataan yleensä Ruman Ankanpoikasen satutarinana. Missä määrin kyse on kuitenkin normaalista valmentajana kasvusta? Jokainen tekee pohjatyönsä, jokainen Leijona-päävalmentaja joutuu rakentamaan läpimurtonsa.

”Urastani on satu aika kaukana. Meni kymmenkunta vuotta lyödä läpi valmentajana. Totta kai kehityin koko ajan Ilveksessä, Lukossa ja Sportissa sekä Italiassa ja Englannissa. Ne olivat hyviä kiekkokouluja ihmisenä ja valmentajana kasvamisessa. Mutta mitään en ole saanut ilmaiseksi. Kerhossa hommat loksahtivat kohdilleen; hyvä joukkue, seura, johto ja valmennustiimi. Moni asia meni itsestään eteenpäin.”

”Enemmän urani on tavallinen valmentajatarina. Aika harva nousee suoraan huipulle ja pysyy siellä 30 vuotta. Ja kun minulla ei ole sellaista pelaajataustaa kuin joillain, on kompetenssi ja arvostus täytynyt ansaita omalla tekemisellä ja kokemuksella.”

Kaksi liigaottelua JyP HT:ssä sisältäneen pelaajauran päättyminen polvivammaan alle 30-vuotiaana oli lopulta valmentajauralle tärkeä sysäys. Nuorena aloittamisesta on ollut myöhemmin etua.

”Maajoukkuevalmentajaksi pääseminen edellyttää läpimurron ohella myös oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista. Päävalmentajalla saattaa olla pitkä sopimus, kun itsellä sattuu kulkemaan. Sitten ei ehkä olekaan paikkaa enää auki, kun itse vapautuu. Toki jos pitkään tekee hyvin töitä, jossain kohtaa paikka ehkä avautuu.”

Jukka Jalonen, 56, on yhä väsymätön jääkiekon tiedemies. Joku ikätoveri siemailee etelän loma-asunnon terassilla viiniä ja lähtee auringonpaisteessa golfkierrokselle. Jalonen huomaa jossain arjen ottelussa kiinnostavan hyökkäyksen. Nörttipoika keräilee hyönteisiä ja tutkii niitä. Jalonen poimii hyökkäyksiä suurennuslasinsa alle ja löytää uuden nyanssin.

Jalosen suuruutta on se, että hän ei pääse itsensä yläpuolelle. Aina on mielessä vain peli, peli ja peli.

Juttu on ote Janne Eerikäisen kirjoittamasta laajasta Jukka Jalosen haastattelusta, joka julkaistiin uusimmassa Elmo-lehdessä. Tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan tästä.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Jukka Jalosen huikea kasvutarina – “Urastani on satu aika kaukana”"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*