Minne katosivat Superista huippupelinjohtajat? – “Kuosmasta, Kivimäkeä ja Pennasta on ikävä”

Matti Iivarinen johtaa toista kautta Kouvolan peliä. @ Juha Tamminen / All Over Press

Alajärven Ankkurit näytti joukkueen peliä alkukauden johtaneille Jari Mäkelälle ja Jouni Oja-Lipastille keskiviikkona ovea. Myös Seinäjoen JymyJussit on jo ehtinyt vaihtaa pelinjohtajaa, tarkkaan ottaen jopa kahdesti. Mikko Vainionpää sai mennä ja nyt viuhkassa on Antti Piuhola. Alajärven ja JymyJussien pelinjohtajavaihdokset eivät tulleet kenellekään yllätyksenä. Ankkurit on sarjassa viimeisenä ja JymyJussit on ollut pelillisesti alkukauden suurin pettymys.

On ymmärrettävää, että pelinjohtajia tulee ja menee. Siinä mielessä näihin potkuihin on turha takertua. Paljon suurempi ja samalla huolestuttavampi kysymys on se, kuinka heikko pelinjohtajien taso on ylipäätään tällä kaudella Superissa. Vielä muutama vuosi sitten Superissa oli useita huippuluokan pelinjohtajia. Mikko Kuosmanen teki upeaa työtä Sotkamossa, Sami-Petteri Kivimäki Vimpelissä ja Petri Pennasesta kasvoi lopulta raskaan sarjan pelinjohtaja, joka johti Joensuun viime kaudella Suomen mestariksi.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Kuosmasta, Kivimäkeä ja Pennasta on suoraan sanottuna ikävä. Miesten Superissa ei ole tällä hetkellä yhtään aivan kovimman kaliiperin pelinjohtajaa. Suurin osa pelinjohtajista on nuoria ja kokemattomia, ja heidän pelinjohtonsa on vähintään hapuilevaa. Monet asettivat ennen kautta suuria odotuksia Pattijoen uuden pelinjohtajan Jussi Haapakosken ja Imatran Jyrki Vallen päälle, mutta molemmat ovat olleet pettymyksiä.

Kuvaavaa pelinjohtajien vaatimattomalle tasolle on, että Itä-Lännen pelinjohtajiksi valittiin Sotkamon Jani Komulainen ja Vimpelin Markku Hylkilä. Komulaisen debyyttikausi viime vuonna Jymyn pelinjohtajana oli surkea. Komulainen on parantanut otteitaan täksi kaudeksi, mutta hän on vielä kaukana siltä tasolta, millainen pelinjohtaja esimerkiksi Mikko Kuosmanen oli ja olisi edelleenkin. Hylkilä oli vielä muutama vuosi sitten kolmoskategorian pelinjohtaja ja vaikka hänkin on Komulaisen tavoin kehittynyt, hän ei ole mikään Sami-Petteri Kivimäki ole. Ei sinne päinkään.

Olen aina arvostanut Kouvolan nykyistä pelinjohtajaa Matti Iivarista, mutta hänkään ei ole mikään viiden tähden pelinjohtaja. Silti Iivarista – kuten myös Komulaista, Hylkilää ja JoMan tämän kauden pelinjohtajaa Juhani Lehtimäkeä – voidaan perustellusti pitää Superin tämän hetken rankingissa ykköskorin pelinjohtajina. Se kertoo omalla tavallaan sen, miten vaatimaton pelinjohtajien taso on tällä hetkellä. Varmasti osa pelinjohtajista paneutuu peliin ja joukkueeseen ympärivuorokautisesti, mutta kuinka moni? Näyttöjen perusteella ei kovinkaan moni.

Mikä sitten on aíheuttanut sen, että Superissa juhlivat tällä kaudella kevyemmän sarjan miehet?

Toki kysymyksen voi teoriassa kehystää kausivaihtelun sisään, sillä Kivimäki ja Pennanen olivat vielä viime kaudella aktiivipelinjohtajia. Mutta oleellisin kysymys onkin juuri tässä: miksi Kivimäki jätti Vimpelin pelinjohtajan tehtävät ja vaihtoi lajia, miksi Pennanen siirtyi JoMan urheilutoimenjohtajaksi ja miksi Kuosmanen on mieluummin seurajohtaja kuin pelinjohtaja?

Jokainen tapaus on toki oma itsenäinen tapauksensa, mutta pelinjohtajien arvostus on selvästi laskenut. Ennen seurat pyörivät pelinjohtajien ympärillä, mutta nyt keskiössä ovat pelaajat ja usein seurajohtajat. Sekään ei ole tavatonta, että joissakin seuroissa todellinen pelillinen valta on johtavilla pelaajilla, ei pelinjohtajalla.

Pelinjohtajista on tullut eräällä tavalla toisen luokan kansalaisia. Heidän palkkaamisessaan tuntuu usein olevan henkenä, että kunhan siihen joku löytyy, jolle ei tarvitse juurikaan maksaa. No sittenhän niitä löytyy – juuri sellaisia pelinjohtajia.

Ongelmana on myös usein se, ettei seurajohdossa ymmärretä aidosti pesäpallon sisältö- ja valmennuksellisia kysymyksiä. Esimerkiksi Kiteen Pallolla olisi ollut toissa kesänä mahdollisuus palkata yksi nuoren pelinjohtajasukupolven kirkkaimmista kyvyistä, Antti Yli-Saunamäki, mutta Raimo Bragge ajoi Kiteen seurajohdon silmissä Yli-Saunamäen ohi.

Ja miksi?

Siksikö, että Bragge olisi ollut Yli-Saunamäkeä parempi pelinjohtaja Kiteelle vai siksikö, että hänellä oli entisenä pelaajana kovempi maine? Kitee olisi saanut Yli-Saunamäestä pelinjohtajan, joka olisi paneutunut Kiteen Pallon pelinjohtamiseen ja valmennukseen tuhatprosenttisesti. Nyt he saivat pelinjohtajan, joka asuu talvikuukaudet Espanjassa.

 

 

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Minne katosivat Superista huippupelinjohtajat? – “Kuosmasta, Kivimäkeä ja Pennasta on ikävä”"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*