Riikka Sallisen uskomattomasta unelmasta totta: Pitkä tie MM-finaaliin

Riikka Sallinen juhli Annina Rajahuhdan, Noora Rädyn, Venla Hovin ja Minnamari Tuomisen kanssa Suomen sensaatiomaista voittoa Kanadasta. @ LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Riikka Sallinen pelasi jääkiekkoa jo silloin, kun naisten maajoukkuetta ei ollut olemassa. Nyt hän on johtanut Suomea koti-MM-kisoissa aikakaudella, jona urheilun tasa-arvo on ottanut loikkia. Sunnuntaina edessä on historiallinen MM-finaali Yhdysvaltoja vastaan.

Suomen naisten jääkiekon legenda ja edelläkävijä Riikka Sallinen oli muun muassa alivoimapelaamisessa Naisleijonien kantavia voimia, kun Suomi pelasi itsensä historialliseen MM-finaaliin Espoossa. Kanada kaatui lauantain välierässä maalein 4–2. Sunnuntaina kotikisojen loppuottelussa vastaan asettuu hallitseva maailmanmestari Yhdysvallat.

”Meillä oli erikoistilannepelaaminen, sekä yli- että alivoima, hyvää – samoin Noora Rädynmaalivahtipeli. Kanadalla oli pyörityksiä, mutta meillä oli todella taisteluasenne puolustamisessa. Kun voitimme kiekon itsellemme, pelasimme nopeasti eteenpäin.”

”Finaaliin pääseminen on tietysti hieno juttu ja vielä kotikisoissa oman upean yleisön edessä. Ihan parasta”, Sallinen analysoi.

On hätkähdyttävää, että 45-vuotias hyökkääjä on aiemmin pelannut vain kerran urallaan Suomessa MM-kisoissa, vuonna 1992. Suomessa on pelattu kolmet naisten MM-kisat ennen sunnuntaina päättyvää turnausta.

”1999 olin loukkaantuneena, polvi oli leikattu. 2009 kisojen aikaan en pelannut jääkiekkoa.”

Viime talven hyvät Etelä-Korean olympialaiset, joista tuli pronssimitali, oli alla. Sallinen kertoo, että niistä tuli paljon positiivista palautetta myös laji-ihmisten ulkopuolelta – ja naisten jääkiekko saakin näkyvyyttä lähinnä olympiavuosina. Olympialaisten myötä joukkueella oli hyvä ennakkofiilis kotikisoista.

 

Suomi on lyönyt valtamaat Kanadan ja Yhdysvallat yksittäisissä otteluissa. Lauantain voitto Kanadasta oli ensimmäinen näistä maista MM- tai olympiakisojen pudotuspeleissä. Kanada oli kaatunut kerran aiemmin alkusarjassa. Sunnuntaina on mahdollisuus hakea MM-kullan panoksella samaa temppua Yhdysvaltoja vastaan.

Sallinen tietää maiden olevan edelleen hieman muita edellä, mutta juuri yksittäisessä MM- tai olympiapudotuspelissä kaikki on mahdollista omalla parhaalla peli. Tämä temppu lähtee lauantaina nähdyllä tavalla puolustuspelaamisesta, joskin sama pätee eurooppalaisiakin vastaan.

”Selvä tavoite on, että oma pää pidetään puhtaana – että maalillemme ei ole helppoa tulla. Meillä on myös hyvät maalivahdit. Pyrimme voittamaan kiekon nopeasti itsellemme, ja sen jälkeen pohjoisamerikkalaisia vastaan on uskallettava hyökätä. Emme voi vain alistua puolustamaan. Kanada ja Yhdysvallat eivät ole niin tottuneita puolustamaan, siksi on tärkeää saada aikaan hyökkäyspeliä”, Sallinen analysoi.

Miesten ja poikien maajoukkueissa puhutaan suomalaisesta tavasta pelata, Meidän pelistä. Samaa ajattelua löytyy naisista.

”Yritämme hyökätä nopeasti eteenpäin, mutta samalla pyrimme tunnistamaan tilanteet, että milloin kannattaa vetää peliä takaisin päin ja koota voimat uudelleen.”

Olympiakaudella leiritys ja satsaaminen olivat vielä suurempaa kuin ennen kotikisoja. Taustalla on monen vuoden prosessi ja pelin kehittäminen saman päävalmentajan Pasi Mustosenalaisuudessa. Uudet pelaajatkin ovat päässeet pelisysteemiin hyvin sisälle ja joukkueessa on päällä kova henki.

”Monesti olympiavuoden jälkeen toiminta lopahtaa hieman. Nyt taitaa olla vain yksi lopettanut, Jalosuon Mira. Toki vaihtuvuutta tulee aina, ja meillä on kehittyviä nuoria pelaajia tulossa.”

 

Kanadan ja Yhdysvaltojen etumatka on rakenteellistakin.

”Taso vain on hurja. Systeemi on hyvä; tytöillä on eri kulttuuri kuin Euroopassa. On paljon tyttöpelaajia, joista valikoituvat ne, jotka pääsevät pidemmälle. Yliopistosarjakin tarjoaa hyviä mahdollisuuksia.”

”Naiset eivät vielä tienaa jääkiekolla niin, että jotain jäisi käteen uran jälkeenkin, mutta voi kouluttautua yliopistokiekkoa pelaamalla. Ja näiden maiden maajoukkueympyröissä on hyvät taloudelliset edellytykset panostaa pelaamiseen”, Sallinen muistuttaa.

Suomessa ja Ruotsissa tullaan Pohjois-Amerikkaa jäljessä jo siinä, mikä mahdollisuus tytöillä on aloittaa jääkiekko ja jatkaa täysillä harjoitellen samalla, kun opiskelee. Opiskelun tai työnteon ja pelaamisen yhdistämisessä on oma haasteensa.

”Itsekin kun lähden maajoukkueleirille, tuntuu aina kuin olisin lomalla, kun ei ole töitä!”

Viime aikoina Suomen maajoukkuetta on hyödyttänyt ja ammattimaisuuden mahdollistanut yhdistelmä, jossa Ruotsin liigassa pelaamisesta saa kohtalaisen korvauksen ja päälle tulevat opetus- ja kulttuuriministeriön nykyisin joukkueurheilijoillekin maksamat urheilija-apurahat. 22 naisjääkiekkoilijaa, Sallinen mukaan lukien, saa tällä hetkellä 10 000 euron tuen ja viisi pelaajaa 6 000 euroa.

”Olisi minullakin tuen myötä mahdollisuus pelkästään pelata, mutta olen jo 45-vuotias ja haluan pysyä kärryillä fysioterapeutin työssänikin. Siihen tuki on vaikuttanut, että teen töitä 75 prosentin tai pienemmällä työajalla. Kuljen myös Ljungbystä Jönköpingiin treenaamaan”, Ruotsin liigan HV71:ssä uransa ennätyspisteet (33 ottelua, 14+37=51) menneellä kaudella takonut Sallinen miettii.

Kolme viimeisintä kautta Sallinen on pelannut SDHL:ssä, ja yhden kauden jo 2002–03. Ruotsissa naisten jääkiekon asiat ovat, MM-kisojen A-sarjasta putoamisesta huolimatta, paremmin kuin Suomessa – lähtien siitä perusasiasta, että liigassa kenenkään ei tarvitse maksaa pelaamisesta. Jäälle pääsee miten haluaa, harjoitusolosuhteet punttisaleineen ovat kunnossa. Parhaille maksetaan, joskaan ei valtavasti.

Monet miesten SHL:n seuratkin ovat panostaneet naisten joukkueeseen. Viidellä miesten 14 liigaseurasta on joukkue naisten liigassa – samoin esimerkiksi sarjaa alempana miehissä nyt pelaavilla perinteikkäillä seuroilla AIK:lla, MODO:lla ja Leksandilla. Esimerkiksi Göteborgissa naiskiekko toimii omana seuranaan.

Seuroissa ymmärretään, että vaikka naisten edustusjoukkue voi vielä olla kuluerä, hyöty tulee muualta.

”Osa sponsoreista ei lähde mukaan, jos seuralla ei ole naisten joukkuetta. Tasa-arvossa Ruotsissa ollaan Suomea edellä.”

Laji on yhtä lailla suuri sekä Suomessa että Ruotsissa. Molemmissa haasteena on se, että uusia pelaajia – ja katsojia – on saatava yhä vahvemmin naisista.

Suomessa HIFK on lanseerannut naisten joukkueensa näyttävästi. Sallinen pitää hyvänä kehityskulkuna tätä, että Suomen näkyvin seura satsaa naisiin ja on ilmoittanut pyrkivänsä tietyllä aikajänteellä aivan Suomen kärkeen.

”Aina sanotaan, että raha on ongelma, mutta en tiedä, mistä Ruotsissa saadaan rahaa. Suomessa pelatessani JYPissä sanottiin, ettei Oy:n alle ole mahdollisuutta ottaa naisia. Siinäkin nähtiin vain raha.”

 

Kaiken kokenut kuusinkertainen MM- ja kaksinkertainen olympiapronssimitalisti sekä kolminkertainen Euroopan mestari pitää Suomen jatkonäkymää uusine pelaajineen hyvänä. Suomen sarjassa pitäisi vain saada harjoittelu ja pelit riittävän hyviksi. Ruotsissa ulkomaalaispelaajatkin vaikuttavat tähän.

”Maajoukkueleireillä on aina hyvät oltavat, mutta sen ulkopuolellakin pelaajilta vaaditaan paljon urheilijoina, vaikka on iso huoli toimeentulosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki on nyt tehnyt hyvää. Se tuo myös vastuuta; kun saa rahaa, haluaa ja ymmärtää hoitaa työnsä hyvin.”

Päävalmentaja Pasi Mustonen ja esimerkiksi maalivahdit Noora Räty ja MM-kisoista loukkaantumisen takia pois jäänyt Meeri Räisänensekä hyökkääjä Susanna Tapaniovat pitäneet julkisuudessa esillä naisjääkiekkoilun taloudellista asemaa.

”Luulen, että näillä ulostuloilla on ollut merkitystä. Miehet ovat jatkuvasti esillä ja miesten tienaamat rahat ovat älyttömiä. Onko kaikilla edes ollut tiedossa, mikä naisten tilanne on? Ja samaan aikaan on vaadittu paljon. ’Suski’ Tapani muutti taloudellisista syistä vanhempiensa luokse…”

”Joukkueurheilussa on totuttu, että seura maksaa palkan, mutta se ei naisissa toteudu vielä.”

Nyt käytännössä koko maajoukkue saa urheilijayksilöiden tukea. Nuorimmat pelaajat ovat lukioikäisiä, joten on luontevaa, että vanhemmat vielä rahoittavat.

”Suurin ongelma tulee lukion jälkeen, kun jatketaan opiskeluja tai aloitellaan töitä ja muutetaan pois kotoa.”

Sallisesta ja muusta naisjääkiekkoilun pioneeripolvesta on jäänyt se mielikuva, että he eivät ole lähteneetkään rummuttamaan epäkohtia. Onko aikoinaan totuttu siihen, että olosuhteet ja lähtökohdat olivat joka tapauksessa huonot, jolloin valittaminenkin oli turhaa ja tehtiin vaan?

”Kyllä minäkin jo hain urheilijatukea ennen Naganon olympialaisia kaudella 1997–98, vaikka selkeästi sanottiin, että hae, mutta tuskin naiskiekkoilijat sitä saavat. Mutta ehkä prosessi kohti nykyistä lähti siitä käyntiin.”

Toisaalta Sallinen kokee, että menneinä aikoina itse lajin pitikin kehittyä vielä saavuttaakseen arvostusta ja yksilöiden tuen. Vaikka oli jo hyviä pelaajia ja kovia urheilijoita, kokonaisuus ei 20 vuotta sitten ollut nykytasolla.

”Jos katsotaan kymmeniä vuosia taaksepäin miesten lätkää, niin ei toisaalta sekään ollut niin kehittynyttä kuin nyt. Vauhti on nyt ihan mieletöntä.”

 

Sallisen urheileminen on alkanut nelisenkymmentä vuotta sitten. Pesäpallossa hänet on palkittu kolmesti vuoden pelaajana. Kaukalopallosta on EM-kultaa. The Hockey News-lehti nimesi hänet 1990-luvun maailman All Stars -viisikkoon. Sallinen on valittu ensimmäisenä Pohjois-Amerikan ulkopuolisena naisena Kansainvälisen Jääkiekkoliiton IIHF:n Hall of Fameen.

Ehkä naistenMario Lemieux, jos Hayley Wickenheiservastaa Wayne Gretzkyä

Kuitenkaan Sallinen ei ole osannut harmitella sitä, ettei päässyt asemaan, johon NHL nostaa miehet.

”Kun lapsena aloitin jääkiekon, ei edes ollut olemassa naisten maajoukkuetta. Olen ollut kymmenvuotias, kun HJK 1983 voitti ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden. En ole voinut unelmoidakaan suurista, olen vain pelannut.”

Sallinen kokee nyt tyttöpelaajien tuskan kymmenvuotiaan jääkiekkoa ja tennistä harrastavan Helmi-tyttärensä puheissa. Helmi kysyy, että kun pojat haluavat NHL:ään, mihin hän sitten menisi…? Kaksi veljeäkin harrastaa jääkiekkoa.

”Tytöt tekevät aivan samoilla ehdoilla kuin pojat, tie vain tyssää. Mutta sanon Helmille, että voisit päästä yliopistoon, ja naisten NHL (NWHL) voi kehittyä hiljalleen.”

Kertaalleen jo kymmenen vuotta päättyneenä olleen mittavan uransa jatkosta Sallinen päättää MM-kisojen jälkeen. Se, että hän yhä pystyy pelaamaan huipputasolla, pohjautuu vahvuuksiin pelin lukemisessa ja sen ymmärtämisessä, mitä pelissä tapahtuu ja pitäisi tapahtua. Eri lajien pelaaminen on kehittänyt tätä.

”Jonkin sortin lahjakkuutta on oltava myös fyysisesti. Olen tehnyt lapsena kaikkea ja rakentanut kroppaani; treenasin hyvin johdonmukaisesti ennen lopettamista.”

Vahva pohja näkyi, kun kymmenen pelaamattoman vuoden aikana hän ei treenannut, mutta elimistö otti harjoittelemisen hyvin vastaan heti, kun tekeminen alkoi uudelleen.

Se on harmittanut Sallista, kuinka naisten jääkiekkoa on leimattu sillä, miten hän saattoi palata veteraani-ikäisenä tauolta. Samaa ei ole nähty muilta eivätkä kaikki todellakaan voi pelata 45-vuotiaaksi. Kärjistäen: kukaan ei kyseenalaistanut, kun Mario Lemieux palasi NHL:n huipulle lopetettuaan.

”En sano, että minä olisin poikkeuksellinen, mutta että lajin tasoa pidetään huonona paluuni takia! Enkä missään nimessä halua olla se, joka laskee lajin tasoa pelaamalla liian kauan.”

Käsiään Sallinen ei pidä erityisen taitavina. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä hän on yhä pyrkinyt parantamaan. Laukaustaan hän on aina kehittänyt. Videolta on voinut itsekin huomata luistelevansa paremmin kuin joskus. Kehittyminen voi olla ainaista.

”Videolta näkee myös, miten järkeviä ratkaisuja tekee. Olen tullut sillä paremmaksi.”

Videoiden tutkiminen kertoo valmentajamaisesta mielenlaadusta.

”Kyllä minua valmentaminen kiinnostaa, samoin fysioterapeutin työni. Nämä voivat myös tukea toisiaan.”

On jääkiekolle suuri voitto, jos kaikki tämä kokemus ja taito tulevat muiden hyödyksi sitten, kun omat luistimet jarruttavat vauhdin viimeisen kerran kaukalon laidalle.

Sitä ennen on edessä vielä ainakin yksi arvokisafinaali.

Elmo muuttuu toukokuun alussa upeaksi kuukausilehdeksi. Lisäksi Elmo alkaa julkaista suurten urheilukilpailujen ja merkittävien sarjakausien alla erillisiä erikoislehtiä. Kolmas iso uudistus on uudenlainen verkkopalvelu, josta tässä esimakua.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Riikka Sallisen uskomattomasta unelmasta totta: Pitkä tie MM-finaaliin"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*