SJK on hukassa, koska sen valmennus on hukassa

Joao Klauss De Mello viimeisteli HJK:n voittomaalin, kun Klubi voitti SJK:n vieraissa 1-0. (© All Over Press)

Elmo.fi julkaisee Jussi Leppälahden keskustelua herättäneen analyysin SJK:n tilanteesta. Juttu julkaistiin 12.4. ilmestyneessä Elmo-lehdessä. Lisäksi Leppälahti arvioi Elmo.fi:ssä kauden alla, että ennakkosuosikkeihin nostettu SJK sijoittuisi Veikkausliigassa vasta seitsemänneksi. 

HUKASSA

SJK on Tommi Kautosen ohjissa matkalla kohti katastrofia. SJK:n materiaali riittäisi taistelemaan mestaruudesta, mutta nyt sitä uhkaa keskikastin kadotus.

Kun Tommi Kautonennimitettiin SJK:n päävalmentajaksi, hän antoi mielenkiintoisen lausunnon:

”SJK oli aiemmin tunnettu tietynlaisesta pallonhallintajalkapallosta, mutta tarkoitus on jalostaa sitä pallonhallintaa edelleen, jotta se on myös tehokasta ja tuottaa maalintekopaikkoja ja voittoja”.

Kautosen kommentti oli viittaus pallonhallintaan nojaavaan peli-identiteettiin, jonka kautta Simo Valakari valmensi SJK:ta monen vuoden ajan, koska hän puhui tietynlaisesta pallonhallintajalkapallosta pluskvamperfektissä. Kautonen on selvästi tietoinen, että Valakari jalkautti pelikentälle sellaisia asioita, joista SJK haluaa Kautosen rekrytoinnin kautta ottaa uudestaan kiinni sekalaisen viime kauden jälkeen.

Se ei ole ongelma, että Kautonen tiedostaa, millaisen peli-identiteetin seura SJK on. Itse asiassa se on hieno asia sekä seuralta että Kautoselta. Mennä siihen, mistä SJK oli aiemmin tunnettu.

Ongelmat alkavat kuitenkin siinä kohtaa, kun Kautonen sanoo, että hänen tarkoituksensa on jalostaa pallonhallinnan ideaa siten, että se tuottaa pallonhallinnan ohella myös tehokkuutta, maalipaikkoja ja voittoja.

SJK hallitsi Valakarin alaisuudessa poikkeuksellisen paljon palloa. Valakarin SJK ei kuitenkaan ollut pelkkä pallonhallintajoukkue, kuten edelleen kliseisesti puhutaan, vaan samalla Veikkausliigan tehokkain joukkue luomaan maalipaikkoja omassa pallonhallinnassaan.

SJK oli mestaruuskaudella 2015 kaikilla toiminnan mittareilla pallonhallinnassa Suomen ykkösjoukkue – ja vielä vuotta myöhemmin tehokkain pallonhallintajoukkue pallon kanssa etenemisessä ja maalipaikkojen luonnissa, vaikkei se voittanutkaan mestaruutta.

Kauden 2016 SJK oli ääripäisellä pallonhallintajalkapallolla poikkeuksellisen tehokas joukkue luomaan maalipaikkoja. Se teki maalinsa keskimäärin kaksi kertaa pidemmistä hyökkäyksistä kuin Veikkausliigan muut joukkueet.

Pallonhallintaa oli paljon, mutta se oli tehokasta. SJK:lla oli eniten saapumisia vastustajan kenttäpuoliskolle, eniten saapumisia viimeiselle neljännekselle ja eniten saapumisia vastustajan rangaistusalueelle. SJK eteni vastustajan rangaistusalueelle keskimäärin 19 kertaa ottelussa. Rangaistusalueelle suuntautuneita syöttöjä SJK:lla oli sarjassa eniten, ja joukkueella oli niissä paras onnistumisprosentti.

Kun Kautonen sanoo, että hän haluaa jalostaa Valakarin pallonhallinnan identiteettiä, vaihtoehtoja on kaksi: hän joko asettaa yltiöpäisen kovan tavoitteen – tai sitten hän ei ymmärrä, mistä hän puhuu.

Se, miten SJK tällä hetkellä pelaa, viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

 

VALMENNUS ja harjoittelu kulkevat pallonhallintajalkapalloon perustuvassa pelitavassa hierarkkisten konseptien kautta. Aivan kuten suomalaisessa koulujärjestelmässä. Ensin liikutaan esi- ja peruskoulun kautta yläasteelle, ja sitten suuntaudutaan kohti erityisosaamista vaativia asioita.

SJK:n haasteet ovat tällä hetkellä siinä, että peruskoulua vastaavat pelitavan konseptit ovat sen pelaamisesta kateissa. Perustasoisia konsepteja on jokaisessa pelin vaiheessa lukuisia, ja niiden sisällä valmentajat voivat tehdä valintoja mieltymystensä mukaan.

Pallonhallinnan kautta pelaavalle joukkueelle on oleellista kentän täytössä se, että sillä on vastustajan muodon sisällä riittävästi etenemisvaihtoehtoja laadukkaissa peliasennoissa. Hyvä pallonhallintajoukkue luo vastustajan puolustuslinjan eteen, niin sanotulle kymppialueelle, kolme, neljä tai jopa viisi etenemisvaihtoehtoa pallolliselle pelaajalle. Vaihtoehdot ovat hyvillä joukkueilla sellaisissa peliasennoissa, että pallon vastaan otettuaan tilanteesta voidaan edetä kohti vastustajan maalia ilman, että tarvitsee kääntyä 180 astetta ympäri.

SJK:lla kymppialueen täyttö on hyvin epäorganisoitua, satunnaista ja siellä on ominaisuuksiltaan sinne sopimattomia pelaajia. Mehmet Hetemaj’n sijoittaminen kymppialueelle ei maksimoi hänen kykyjään. Emile Paul Tendeng ja Maximo Tolonen eivät vietä riittävästi aikaa linjojen väleissä, vaan joko linjoissa tai leveydessä.

Kun kymppialueelta puuttuvat systemaattiset ja laadukkaat etenemisvaihtoehdot, vaikeutuu maalipaikkojen luonti oleellisesti, koska maalipaikat joudutaan luomaan korkean vaikeusasteen syötöillä tai kuljetuksilla.

Esimerkiksi tappiollisessa Suomen cupin ottelusa Honkaa vastaan SJK:lla saattoi olla jopa viisi pelaajaa pallon etupuolella kymppialueen keskikaistalla, absurdilla tavalla peräkkäin. Viiden syöttösuunnan sijaan viisi pelaajaa muodostivat yhden syöttösuunnan. Tällaista strategisen alueen täyttöä vastaan on äärimmäisen helppo puolustaa, kun yksi prässääjä kuittaa kaikki viisi syöttövaihtoehtoa pois.

SJK eteni Honkaa vastaan viimeisen puolustajan eteen 90 minuutin aikana kymmenen kertaa. Näistä kaksi tapahtui vastaiskujen kautta, jolloin SJK eteni riiston jälkeen Hongan järjestäytymätöntä puolustusmuotoa vastaan. Kahdeksan kertaa kymmenestä SJK sai pallon viimeisen linjan eteen pitkän hyökkäyksen kautta. Siis noin 11 minuutin ja 15 sekunnin välein. Näistä kahdeksasta kerrasta vain kolmessa tilanteessa pallollisella pelaajalla oli useampi kuin yksi vaihtoehto maalipaikan luomiseksi.

Esimerkiksi VPS eteni ensimmäisessä Veikkausliiga-ottelussaan Interiä vastaan viimeisen puolustajan eteen positiiviseen peliasentoon 19 kertaa, eli noin neljän ja puolen minuutin välein.

 

SJK:N tehokkuus pallonhallintavaiheessa on ollut Suomen cupissa ja Veikkausliigan avausottelussa PS Kemiä vastaan hämmentävän heikko. Se on saanut otteluissa keskimäärin vain noin kymmenen onnistunutta etenemistä, kun pallonhallintoja on yhdessä ottelussa ollut noin parisataa. Valakarin aikana SJK pääsi etenemään pallonhallinnan kautta vastustajan rangaistusalueelle parikymmentä kertaa ottelussa.

Kautonen tähdensi Honka-ottelun jälkeen pallottomien pelaajien liikkumisen parantuneen toisella jaksolla. Harmi vain, ettei se pitänyt paikkaansa.

Myös Kautosen kommentti, että SJK oli Honkaa vastaan ensimmäisellä puoliajalla eri joukkue kuin harjoituksissa, on hälyttävä asia. Valmentajan ydintehtävä on opetuksen siirtovaikutus, eli se, kuinka opeteltavat konseptit näkyvät pelissä.

Pallonhallintaan nojaavan joukkueen heikossa pelaamisessa nähdään usein ongelmana itse pallon hallitseminen. Selitetään, ettei näillä tai noilla pelaajilla voi pelata pallonhallinnan kautta, mutta se ei pidä paikkaansa. Kysymys on miltei aina siitä, miten pallonhallintajalkapalloa on opeteltu, ja miten sitä yhdessä toteutetaan.

SJK ei ole konseptien opettelussa edes peruskoulutasolla, jolloin myös toteutus sakkaa.

Toinen silmiinpistävä ongelma SJK:n pelaamisessa on pelaajien toisiaan täydentävä liikkuminen. Pelaajien toisiaan täydentävän liikkumisen opettelu on pelitavan valmennusprosessissa peruskoulutason asia. SJK:lla se kuitenkaan ontuu ja pahasti. Esimerkiksi Kemiä ja Honkaa vastaan pelatuissa otteluissa oli useita tilanteita, joissa kolme lähintä pelaajaa tekivät itsensä pelattavaksi liikkumalla samalle strategiselle alueelle tai samaan suuntaan ilman, että he olisivat edes yrittäneet havainnoida toisiaan ja luoda pallolliselle pelaajalle useampia vaihtoehtoja.

Pelinopeassa pallonhallintajalkapallossa pelaajat reagoivat toistensa liikkeisiin selkäytimellään. Silloin kyseinen konsepti on saatu opetettua pelaajille erinomaisesti. Opetus lähtee kuitenkin siitä, että ensin pelaajat on opetettava ja saatava havannoimaan toisiaan. SJK ei ole tällä hetkellä edes tällä tasolla.

On mielenkiintoista seurata, yrittävätkö SJK:n hyökkäävät pelaajat edes havannoida lähimpien pelikavereidensa liikkeitä ja mukautua näiden liikkeisiin tekemällä vastaliikkeitä tai kolmannen pelaajan juoksuja. Jos SJK:n pelaajat eivät ala lähiviikkoina havainnoida toisiaan, paljastaa se Kautosen valmentamisesta karun asian: yhteistyön liikkumista ei edes yritetä opetella.

 

SJK:N pelin rakenteet herättävät kolme ydinkysymystä. Ensimmäinen on se, pystyykö Kautonen tekemään selvät korjausliikkeet ja opettamaan pallonhallintavaiheen konseptit joukkueelleen.

Hänen historiansa ja tämän talven kehityskaari eivät lupaa hyvää.

Kautosen uran pääpestit ovat olleet KooTeePeessä ja FC Lahdessa. KooTeePeessä Kautonen ansaitsi vain 0,27 pistettä ottelua kohden ja pudotti seuran sarjasta. Lahdessa tuli nousu Ykkösestä, mutta kaksi kautta Veikkausliigassa olivat vaikeita. Vaikka 2012 tuli 6. sija, oli Lahden pistetahti vain 1,03 pistettä per ottelu. Se on keskimääräisellä kaudella niukan säilyjän tahti. Seuraavalla kaudella tulikin potkut, kun pistetahti oli kesäkuussa vain 0,5 pistettä ottelua kohden.

Kautonen on ollut yksi modernin Veikkausliigan heikoimmista valmentajista. Hänen koko Veikkausliiga-uransa pistekeskiarvo on 0,6 pistettä ottelua kohden.

Suomen U21-pestissä Kautonen viihtyi neljä vuotta. Hän voitti 35 ottelusta 15, mutta voitot tulivat seuraavista maista: Moldova, San Marino, Azerbaizhan, Färsaaret, Venäjä, Luxemburg, Kazakstan, Turkmenistan, Kirgistan, Viro, Australia, Slovenia ja Ukraina. Kovin montaa kovaa voittoa joukkoon ei neljään vuoteen mahtunut.

Toinen kysymys on se, että kun SJK:ta eivät kannattele pelin rakenteet, mikä sitä kannattaa?

Vastaus on kaksiulotteinen. Ammattilaisjalkapallossa vain toimivalla valmennusprosessilla voidaan ulosmitata pelaajiston koko potentiaali. SJK ei saa Kautosen ohjissa täyttä osaamista pelaajistaan irti.

SJK:n onni on, ettei se kilpaile suhteessa omaan potentiaaliinsa, vaan suhteessa Veikkausliigan tasoon ja muihin joukkueisiin. SJK:lla on Veikkausliigan tasoon nähdeen laadullisesti erittäin hyvät pelaajat. Siksi se voi voittaa yksittäisiä otteluita hyvinkin vakuuttavasti.

Avaustappio 0–1 PS Kemille oli monessa mielessä kuvaava. SJK pystyi luomaan ottelussa muutamia herkullisia paikkoja ja se olisi voinut voittaa ottelun. Ongelma ei ole kuitenkaan sarjan heikoimmat joukkueet, vaan parhaat ja parhaimmin valmennetut joukkueet. Niitä vastaan pelatessa SJK:n pelaajalähtöisen pelastumisen rajat tulevat vastaan nopeasti.

Tästä päästään kolmanteen kysymykseen: jos SJK:n pelin rakenteet pitäisi korjata, miten ne korjattaisiin?

Se on kiehtova kysymys, sillä SJK:n pelaajistossa on oikeasti mielenkiintoisia, selviä ja toisiaan täydentäviä ominaisuuksia. SJK:n pelaajisto on niin hyvä, että se olisi maksimisuorituksella mukana mestaruustaistelussa.

Avainkysymys on nyt se, löytyykö Kautosen valmennuskansiosta vastaus siihen, kuinka rakenteet voidaan korjata. Jos – ja todennäköisesti kun – ei löydy, SJK on suurissa vaikeuksissa.

Niin suurissa, että olisi yllätys, jos Kautonen pysyisi jakkarallaan koko kauden.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "SJK on hukassa, koska sen valmennus on hukassa"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*