Suomen yleisurheilu pilasi lahjakkuutensa – Otetaanko opiksi?

Aleksi Ojalan rohkea kävely oli yksi suomalaisten tähtihetkistä Lontoossa. (AOP)

MM-Lontoon vaisua suomalaismenestystä on turha sen enempää taivastella. Lontoosta tuli kuta kuinkin realistisen tulosennusteen mukainen tulos. Nähtyä enempää ei voinut käytettävissä olevalla suorituskunnolla odottaakaan.

Tero Pitkämäen ja Aleksi Ojalan loistavat venymiset tiukassa paikassa omaan maksimisuoritukseensa käänsivät kokonaisuuden jopa plussaksi. Myös Anne-Mari Hyryläisen maraton jäi liian vähälle positiiviselle huomiolle.
Se, että kolmiloikan SE-mies Simo Lipsanen ei venynyt ennätystasoilleen ja sitä kautta mitalitaisteluun ei ole pettymys, vaan realismia. Kun miehen päätavoite oli kuukausi sitten nuorten kisoissa, oli kunto jo vääjäämättä ohi.
Ja muilta osin koko suomalaisporukkaa leimasi sama asia: tämän kauden eväillä ei enempää ollut otettavissa.

Siksi tämän reissun tuloksista on turha enempää urheilijoille raivota.
Sen sijaan pitää kysyä isompi kysymys: miksi Suomen yleisurheilu on ajautunut kokonaisuutena tilaan, jossa arvokisatasolle ei enää tämän kummemmilla eväillä päästä?
Kysymyksen kiusallisuutta lisää silmäys tämän suomalaisen maajoukkuesukupolven saavutuksiin aikoinaan nuorisoikäluokissa. Tämä 2010-luvun taitteessa kohinalla esiin tullut ikäluokka ei ole kyennyt aikuisvuosinaan kehittymään odotusten mukaisesti. Joku on mennyt pieleen, kun sukupolvi ei ole kyennyt nostamaan yhtäkään uutt urheilijaa takuuvarmalle MM-finaalitasolle – ja kun niin käsittämättömän moni takavuosien superlupaus katsoi nämä kisat kotona loukkaantuneena, tai jo uraansa jäähdytellen.

Yleisurheilussa on syksyllä ison mietinnän paikka.
Ensin pitää kysyä onko tässä nyt aikuisvaiheessaan urheilevassa ikäluokassa enää minkä verran edellytyksiä nousuihin aitoon arvokisamenestykseen?
Ja sitäkin tärkeämpää on kysyä sitä, miten parin viime vuoden aikana Suomessa taas kerran nähdyt upeat juniorilahjakkuudet saadaan kasvatettua aikuisiksi huippu-urheilijoiksi paremmalla onnistumisprosentilla kuin edeltävä sukupolvensa.

Lahjakkuuksien puute ei ole suomalaisen yleisurheilun ongelma. Kyky jalostaa lahjakkuudet aikuishuipuiksi on.

5 kommenttia kohteessa ”Suomen yleisurheilu pilasi lahjakkuutensa – Otetaanko opiksi?”

  1. Mitä tuota enää kyselemään sen paremmin Harmaakorvelta, Mäkelältä ( olleet mukana 5- 30 vuotta ) tai Kemppaiselta tai SUL:n hallitukselta tai Liittovaltuustolta. Kaksi ensimainuttua roikkuvat vielä vuoden ja Kemppainen 3. Mitään ei tapahdu myöskään urheilijan tasolla, jos järjestelmä on luotu johtoa varten ja urheilija ( onpa juniori tai vanhus ) on vain, että yläkerta voi olla olemassa ilman ammatillista kykyä tai vaatimusta. Uunila aikoinaan ymmärsi tässä tilanteessa, että ilman kv. mestareitä hän ei ole urheilujohtaja. TAAS on urheilijan ja muutaman valmentajan vallankumouksen aika! SUL:n palkkalistoilla on 39 ihmistä! Mitä pirua varten?

  2. Juha puhuu asiaa – kehitystä ei tapahdu ilman muutosta

  3. Juha Väätäisen kommentti vastaa kutakuinkin tällaisen penkkiurheilijan käsitystä siitä missä vika piilee ja miksi munista tulee vain poikasia.

  4. Tero Pitkämäki on saanut kaikki mitä on pyytänyt. Voiko muut urheilijan sanoa samaa. Takaisin DDR malli käyttöön ja alkaa menestystä tulla.

  5. j. väätäinen totaali faktaa,minä tehnyt täsmälleen samat havainnot

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*