Uskomaton EM-unelma muutaman askeleen päässä – “Konemaista suunnitelmallisuutta”

Benjamin Källmanin iski Suomen toisen maalin Lassi Lappalaisen upeasta esityöstä. @ All Over Press

Suomi voitti tiistai-iltana Liechtensteinin selvästi vieraissa lukemin 2-0 ja astui askeleen lähemmäksi historiallista paikkaa ensi vuoden EM-lopputurnauksessa. Voitto oli Suomen mahdollisuuksien kannalta todella iso sysäys kohti kaikkien aikojen ensimmäistä arvokisojen lopputurnauspaikkaa, sillä Kreikka hävisi samaan aikaan kotonaan Armenialle 2-3 ja Italia nousi 0-1-tappioasemasta 2-1-kotivoittoon Bosnia ja Hertsegovinasta.

Tiistain ottelut tarkoittavat, että Suomi lähtee viimeiseen kuuteen otteluun lohkon kakkosijalta kolmen pisteen erolla ennen yllättäen kolmantena olevaa Armeniaa. Suomen päävastustajina pidettävät Kreikka ja Bosnia ja Hertsegovina ovat jääneet Suomesta jo viisi pistettä. Karsintalohkon kaksi parasta joukkuetta pääsevät EM-lopputurnaukseen.

Lisäksi Suomi pelaa Kansojen liigan C-tason finaaleissa, mitä kautta Suomella on myös mahdollisuus saada kisalippu, mikäli se ei tule jo varsinaisissa EM-karsinnoissa.

Suomi kohtaa vielä Kreikan kaksi kertaa näissä karsinnoissa, joten lohko ei ole ohi eikä kisapaikka selvä. Tappiot noissa otteluissa tietäisivät kisapaikan lipumista Suomen käsistä. Siksi voidaan hyvin perustein sanoa, että Kreikka-ottelut ovat lohkon ratkaisun kannalta elintärkeät. Elintärkeää on ajatella myös sitä, kumpi kerää kuudesta viimeisestä ottelusta enemmän pisteitä – Suomi vai Bosnia ja Hertsegovina? Bosnia ja Hertsegovina kun on Suomen toinen haastaja.

Sitä kysymystä voisi pohtia ennustamalla jäljellä olevia otteluita, mutta se on toistaiseksi turhaa. Seuraavat karsintaottelut ovat syksyllä ja paljon ennättää tapahtua vielä ennen sitä. Teemu Pukki kerkeää pelata Valioliigaa, ja muutkin eurosarjat kerkeävät alkamaan. Markku Kanerva toivoo varmasti, että eurosarjojen alku ei tuo loukkaantumisia. Loukkaantumiset voisivat pilata Suomen syksyn pelit. Pelaajiston tilanteen kuitenkin näkee vasta syksyllä, joten sen suhteen ennustaminen on turhaa.

Mutta yhtä asiaa voidaan pohtia. Sitä, mikä maa on oikeasti lohkon toiseksi paras jalkapallojoukkue? Kuka kolmikosta Suomi-Kreikka-Bosnia ja Hertsegovina ansaitsisi kisapaikan puhtaasti tämänhetkisen prosessinsa voimalla?

Bosnia ja Hertsegovinalla on kenties kolmikosta paras pelaajamateriaali. Etenkin, kun Miralem Pjanic on kentällä, eikä pelikiellossa. Joukkueen valmennus on kuitenkin tästä kolmikosta selvästi heikointa. Robert Prosineckin vapaasti virtaava, löyhän korkean prässin ja summittaisten keskitysten jalkapallo ei vakuuttanut viikonloppuna Tampereella. Joukkueen iskukyvyn ratkaisee se, mitä Pjanic pystyy henkilökohtaisella osaamisella tekemään.

Kreikan pelaajamateriaali on niin ikään Suomea parempi, mutta kollektiivinen pelaaminen etenkin negatiivisten tilanteenvaihtojen ja puolustamisen osalta ei ole läheskään Suomen tasoista. Suomi näytti tästä Kreikalle mallia tiistai-iltana esimerkiksi 1-0-maalissaan, jossa suoritettiin nopea välitön prässi vastustajan boksissa ja iskettiin siitä vastaiskulla maali.

Suomi on osoittanut, että se on pystynyt kehittämään heikointa osa-aluettaan, eli pallollista tekemistä hitaasti Markku Kanervan johdolla. Vaikka Liechtenstein oli oikeasti heikko vastus tiistai-iltana, osoitti Suomi pallonhallinnassaan konemaista suunnitelmallisuutta. Hyökkäyspeli ei ollut loistavaa, mutta se oli riittävän organisoitua.

Suomen oikea laitapuolustaja Jukka Raitala meni leveälle, kun Robin Lod puski tarjoamaan sisäkaistalle vaihtoehdon. Toisella puolella Jere Uronen jätti tilaa Lassi Lappalaiselle leveyteen. Keskikentällä Tim Sparv nosti kymppialueelle ja jätti Glen Kamaran pelintekoalueelle. Kärkipelaajien yhteistyötä oli hinkattu – Benjamin Källman liikkui palloa vastaan ja Pukki liikkui vastustajan puolustuslinjan selustaan.

Mikä tärkeintä, Suomi ymmärsi, että suosikkiasemassa pelin tempo, eli peliteot per aika on pidettävä korkeana. Lukas Hradecky laittoi palloa nopeasti kiiruhtaen peliin, sivurajaheitoissa ei kupattu ja syöttörytmi oli riittävän tiheää läpi ottelun.

Topparit kuljettivat aggressiivisesti eteenpäin ja ensimmäisen jakson aikana peliä käytiin todella lähellä Liechtensteinin maalia juuri siksi, että Suomen toppareiden pelirohkeus ja pallolliset peliteot olivat nopearytmisiä ja mahdollistivat laadukkaan etenemisen.

Tähän kuin kirsikkana kakun päälle Pukki ja Källman tekivät maalit sieltä, mistä maalit tehdään – maalin edestä. Maalisyötöt olivat alle kymmenen metrin sisäsyrjäsyöttöjä ja maalit putteja lähes maaliviivalta. Näytti systemaattiselta, että pallon kulkeutuessa boksiin, Suomen pelaajat miehittävät ykkös-, ja kakkosmaalintekoalueet. Näytti myös systemaattiselta, että Suomi pyrki antamaan maaliin johtavat syötöt riittävän läheltä, eikä epätoivoisia keskityksiä esimerkiksi nähty kovinkaan paljoa.

Ihmeitä on odoteltu pitkään Suomen maajoukkueelta.

Nyt Suomea on kuitenkin kantamassa kohti huikean jännittävää futissyksyä se, että Suomi osaa pelata organisoitua, kollektiivista perusfutista todennäköisyyksien kautta ihmeiden tekemisen sijaan.

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Uskomaton EM-unelma muutaman askeleen päässä – “Konemaista suunnitelmallisuutta”"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*