Veikkausliiga 2018 – näin käy: Ennakkosuosikki floppaa, Honka yllättää

HJK juhli mestaruutta viime syksynä. (© Jarno Kuusinen / All Over Press)

 1: HJK

HJK:lla on viime kauden aikana rakentunut vahva peli-identiteetti, ja hallittua muutosta pelaajistossa, joten mestarit lähtevät kauteen tasapainoisessa tilassa. Mika Lehkosuon johtama harjoittelu on taktisesti ja fyysisesti järkevää, joten suuria ailahteluita pelaajien suorituskyvyssä ei kauden aikana tule. Materiaalissa löytyy laajuutta, joten on vaikea nähdä HJK:n kokevan suuria kriisejä kauden aikana. Jos jotain uhkakuvia haluaa hakea, ovat ne europelien aiheuttaman otteluruuhkan haasteet, sekä HJK:n ajoittainen ottelukohtainen taktinen kankeus.

Seuraa häntä: Sebastian Dahlström

Sebastian Dahlström pelaa kasi-, tai kymppipaikalla. Hänen peliasentonsa mahdollistaa laajan näkökentän, mikä helpottaa havainnointia ja pallollista päätöksentekoa. Dahlström löytää linjojen väleistä tilat, ja käyttää niitä fiksusti. Väsymätön ja tunnollinen joukkuepelaaja.

2: KuPS

Jani Honkavaara on luonut KuPS:sta Suomen Liverpoolin. Sen korkea prässi on yksi sarjan parhaista, ja se vyöryy äärimmäisen nopeasti ja runsain vaihtoehdoin vastaiskuihin. Materiaali riittäisi jopa mestaruustaisteluun. Mutta, pystyykö Jani Honkavaara virittämään joukkueen ihan äärimmilleen, jos vastustajat vetävät linjat alas ja asettuvatkin matalaan blokkiin? Laitaetenemisessä on vaihtoehtoja ja liikettä, mutta malttaako KuPS jauhaa pallonhallintaansa pitkissä hyökkäyksissä tilan luonnin kautta? Vai syyllistyykö se Honkavaaran joukkueiden perisyntiin – liian nopeaan puskemiseen, kun pitäisi hidastaa?

Seuraa häntä: Otso Virtanen

Otso Virtanen on paitsi tasainen torjuja, myös potentiaalinen pelaaja oman joukkueen rakentelussa. Virtanen etsii nykyään aiempaa maltillisemmin lyhyitä ja puolipitkiä vaihtoehtoja, ja osallistuu oman kolmanneksen rakenteluun. Maalivahtivalmennus on tehnyt hyvää työtä.

3: Ilves

Jarkko Wiss on nyt selvän tavoitteen äärellä. Hänen olisi saatava Ilves ottamaan pelillisesti viimeinen silaus kohti Veikkausliigan absoluuttista huippua. Wissillä on otollinen sauma tehdä se. Terve ja hyvähenkinen organisaatio, riittävän iso taustatiimi, ja kohtalainen pelaajamateriaali antavat Wissille ihan riittävät työkalut käteen. Kysymys kuuluu, pystyykö Wiss organisoimaan pallonhallintavaiheeseen systemaattisemmat mallit luoda ylivoimia ja sitä kautta enemmän maalipaikkoja? Ilves teki viime kaudella vain 1.18 maalia ottelua kohden. Viime kauden Ilves oli välillä yltiödefensiivinen kenttätasapainoltaan pitäen ajoittain jopa seitsemää pelaajaa pallon alapuolella, mikä vei terää maalipaikkojen luonnista.

Seuraa häntä: Eero Hyökyvirta

Juniorimaajoukkueita kolunnut keskikenttäpelaaja meinasi tuhota uransa HIFK:ssa, mutta siirtyi nyt laadukkaamman valmennuksen ja peliajan perässä Ilvekseen. Yksi kauden mielenkiintoisista nuorista nimistä.

4: FC Inter

Fabrizio Piccaretan Inter ei tule kokemaan samanlaisia myrskyjä, kuin Shefki Kuqin Inter. Piccaretan Inter nojaa kollektiivisempiin ja rauhallisempiin arvoihin. Interin 5-3-2-muotoinen blokki on Suomen Cupissa pysäyttänyt vastustajat vakuuttavasti. Mutta miten reagoi Piccareta, jos vastustajat löytävät Interin puolustuspelaamisen heikot kohdat, kuten kolmen keskikenttäpelaajan painottoman puolen? Entä saako Inter hyökkäyspeliinsä tarvittavia nyanssitasoja? Nyt palikat ovat suurin piirtein kohdallaan, mutta pelaajat eivät oman kolmanneksen ja keskikolmanneksen rakentelussa tunnista milloin tulisi tehdä tukiliikkeitä ja milloin etenemisen mahdollistavia liikkeitä. Potentiaalia on, mutta mitalin edessä voi olla nyanssitasot.

Seuraa häntä: Benjamin Källman

Nuori hyökkääjä viimeistelee, kun paikka kohdalle tulee. Hänellä on voimaa ja nopeutta, ja riittävästi viimeistelyn malleja työkalupakissaan. Saisiko liitettyä peliinsä vielä sijoittumisen puolustajien kuolleisiin kulmiin ja oikea-aikaisemmat liikkeet kuolleista kulmista maalipaikkoihin?

5: FC Honka

Hongalla on ehkä Veikkausliigan ehdottomin, täsmällisin ja tarkin pelitapa. Vesa Vasara valmentaa jääkiekon puolelta tutun Meidän Pelin jalkapalloversiota. Hyökkäyspelissä tehdään tilaa, kun pitää tehdä, ja käytetään sitä, kun paikka ilmaantuu. Vasaran Honka reagoi pelinopeasti siihen, prässääkö vastus vai vetäytyykö vastus. Puolustuspelisapluuna on ottelukohtaisesti dynaaminen, eli Vasara ei pelkää muovata vastuualueita ja järjestelmiä sen kautta, mitä voittaminen vaatii. Hongan materiaali on sarjan alempaa keskikastia, mutta odotettavissa on vaiherikkaan kauden jälkeen oman potentiaalin maksimointi. Alkukautta vaikeuttaa keskikenttäpelaajien loukkaantumiset, mutta joukkueen ollessa kasassa Honka on äärimmäisen vaikea voitettava.

Seuraa häntä: Joel Perovuo

Kokenut keskikenttäpelaaja antaa viimeisiä pelivuosiaan yhdelle kasvattajaseuroistaan. Hyökkäyspelissä rauhallisen pallonsiirtelynsä takia lähes korvaamaton joukkueelle. Perovuon erinomaisuuden ja kohtalaisuuden välillä on se, miten hyvin hän saa ylläpidettyä liikekuvansa ja peliasentonsa yllä puolustusvaiheessa.

6: VPS

Moni on kohissut läpi talven monipuolistuneesta tai muuttuneesta VPS:stä, mutta se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. VPS:n pelissä on viime kaudelta tutut etenemisen vaihtoehdot. Pelaajien päätöksenteko rakentelun aikana on tosin kehittynyt, kuten normaalissa ja laadukkaassa valmennusprosessissa kuuluu käydä. Tämä johtuu siitä, että pelaajat osaavat (lue: on opetettu) skannata kenttää laajemmin, kerätä paremmin informaatiota ja täten he voittavat tilaa viime kautta laadukkaammin puolipitkin ja pitkin syötöin. Todennäköisesti maalipaikkojen määrä kasvaa, mutta kauden menestyksen ratkaisee puolustuspelin rakenne. Viime kauden 51 päästettyä maalia oli liikaa.

Seuraa häntä: Aubrey David

Keskuspuolustaja tuli PS Kemistä, ja on selvä täsmähankinta Petri Vuoriselta. VPS:n kauden kulmakivi on se, miten se hoitaa joukkueena puolustamisen, mutta siinä tärkeä osa on keskuspuolustuksen ryhti. Aubrey David näytti Suomen Cupissa, että potentiaalia onnistuneeseen kauteen on paljon.

7: SJK

SJK:lla on mestaruustaistelun arvoinen pelaajamateriaali, mutta pelin rakenteet eivät ole kunnossa. Tommi Kautonen ei ole vielä löytänyt pelaajia oikeille paikoille, ja pelaaminen on hyvin epäselvää. Rakentelussa tukitaan syöttölinjoja menemällä peräkkäin kolmiomuotojen sijaan. Kymppialueella ei ole laadukkaita, positiivisessa peliasennossa olevia, vaihtoehtoja. Ja niin edes päin. SJK:n voivat pelastaa yksilöt, joilla riittää ekstrataitoa voittaa yksittäisiä tilanteita, mutta pitkälle sillä ei pötkitä – etenkin kun pelaajat ovat väärillä pelipaikoilla. Mehmet Hetemaj kymppinä, ja Johannes Laaksonen laitalinkkinä eivät ole toimivia ratkaisuita. Todennäköisesti suoritustaso heittelee viikosta toiseen rajusti

Seuraa häntä: Jarkko Hurme

Hurme on yksi Veikkausliigan parhaista laitapuolustajista. Omassa joukkueessaan tärkeässä roolissa. Hänen tosin olisi oltava se pelaaja, josta huokuvat kollektiiviset arvot ja esimerkki. Sen sijaan Hurmeesta on talvella huokunut tahto tehdä kentällä aivan liikaa.

Laajempi ja perinpohjainen pelillinen analyysi SJK:sta 12.4. ilmestyvässä painetussa Elmo-lehdessä!

8: FC Lahti

Toni Korkeakunnaksen FC Lahti on ollut talvella aika hiljainen, mikä voi olla hyvä tai huono asia. Lahden aseet ovat hyvin tutut. Viime kaudella se päästi vain 31 maalia, eli toiseksi vähiten koko sarjassa. Joukkueet eivät löytäneet aukkoja sen puolikorkeasta blokista. Tällä kaudella se pyrkii menestymään samoin asein. Joukkue puolustaa, ja iskee riistoista terävästi vastaan. Mutta koska Lahti on klassinen yhden tempun hevonen, tulee sille huonoja otteluita silloin, kun se joutuu olemaan epämukavuusalueellaan. Lahti tulee pelaamaan yhtä tappiotonta putkea heikomman kauden kuin viime kaudella, ja päätyy keskikastiin.

Seuraa häntä: Henri Anier

Anierilla on härkämäinen liike kohti maalia, mikä takaa hänelle tietyn määrän laukaisupaikkoja. Hän laukoo hanakasti omasta sivusiirrostaan. Laukaus on kova, mutta se blokataan liian usein, kun päätökset ovat hätäisiä. Potentiaalia on osua yli kymmenen kertaa sarjassa.

9: RoPS

Toni Koskela luottaa sapluunaan, joka on hänelle HJK-ajoilta tuttu. Organisoitu syöttöpeli pyörii keskikentän kolmikon kautta, ja laitapuolustajat nousevat ahkerasti. Parhaimmillaan peli pyörii tehokkaasti, mutta RoPS ei ole kuitenkaan vielä täysin oppinut sitä, mitä Koskela haluaa. Se tekee pallollisena toistaiseksi liikaa vääriä päätöksiä, ja on pallonmenetysten jälkeen haavoittuvainen. Epäselvyyksiä on myös vastustajan laitaetenemisten puolustamisessa. Jos RoPS alkaa hävitä, alkaa Rovaniemellä varmasti kaipuu entiseen valmennusprosessiin. Koskela valmentaa kovien paineiden alla. RoPS on potentiaalinen yllättäjä, mutta mahdollinen ongelmajoukkue.

Seuraa häntä: Lucas Lingman

Nuori keskikenttäpelaaja siirtyi Rovaniemelle ajatuksenaan saada peliaikaa ja singota suuremmille kentille. Itseluottamusta ja tekniikkaa Lingmanilta ei puutu, mutta riittääkö pelitaidon taso? Suomen Cupissa hän menetti palloja karvan verran liikaa. Entä miten hän toimii vaikeina aikoina – meneekö piiloon vai ottaako vastuuta?

10: TPS

TPS lähtee kauteen hyvin klassisin palloliittolaisin asein. Se ei ole ihme, sillä päävalmentaja Mika Laurikaisen tausta on Palloliitossa. Hän on yksi niistä henkilöistä, joka on ollut palloliittolaisten abstraktien ja epärealististen pelitapaoppaiden takana. Nämä linjat näkyvät TPS:n pelissä. Se puolustaa blokissaan hyvin, kun pallo on sen muodon ulkopuolella, mutta heti kun pallo on TPS:n muodon sisäpuolella, eivät linjat ja yksiköt toimi synkronoidusti. Hyökkäyspelissä on suhteellisen toimiva vastaisku, muttei juurikaan tilan luonnin ja voittamisen pelinopeita malleja. Nyanssitasot hyökkäyspelissä puuttuvat. TPS:n materiaalilla niitä tarvittaisiin. Säilyminen olisi TPS:lle mestaruus. Sen TPS voi saavuttaa tiiviin hengen, sekä hyvän maalinestopelaamisen avulla.

Seuraa häntä: Mika Ääritalo

Hyökkäyspään juna on TPS:n tärkeimpiä pelaajia. Ääritalo on hyvä pystysuuntaisessa liikkeessä, ja tempokuljetuksissa. Se voi antaa TPS:lle mahdollisuuden positiivisissa tilanteenvaihdoissa. Toivoa sopii, että viimeistelyvire on kunnossa.

11: IFK Mariehamn

IFK Mariehamnin pelaajamateriaali riittäisi turvalliseen keskikastin sijoitukseen, mutta joukkueen pelaaminen ei tällä hetkellä rakenteellisesti toimi. Siksi on vaikea nähdä IFK:n pelaavan tasaisella tavalla hyvää kautta. Hyökkäyspelissä saarelaisten ideat ovat köyhiä. Topparit päätyvät heittelemään pystysuuntaisia pitkiä syöttöjä samoja kaistoja pitkin. Kun kärjessä ei ole ekstrataitoa tuovaa pelaajaa, joka voittaisi ykkös-, ja kakkospalloja ja juoksisi vastustajista läpi, ei MIFK pääse pallonhallinnassaan mihinkään. Puolustuksesta ovat kadonneet Jani Lyyski ja Albin Granlund, joten Kristian Kojolalla on liikaa tehtävää. Se mikä Mariehamnin voi pelastaa, on pieni kotikenttä ja siellä flipperifutiksen kautta saadut tulokset.

Seuraa häntä: Kristian Kojola

Kojola on keskuspuolustajana sitä, mitä perushyvän ja kokeneen Veikkausliigan puolustajan pitääkin olla. Osaa voittaa pääpallot, ymmärtää kollektiivisten arvojen päälle, on henkisesti vahva ja jalalla kohtalainen. Jos joukkueella olisi selvemmät etenemismallit, hän loistaisi pallollisena.

12: PS Kemi

Jari Åhmanin joukkue on rimpuillut Veikkausliigassa, mutta tällä kertaa sarjapaikan säilyttämisestä tulee vähintäänkin haastavaa. Talven pelejä katsellessa Kemi on ollut samantyyppinen joukkue kuin IFK Mariehamn: on hyvin vaikea saada kiinni siitä, mitä joukkue haluaa kussakin pelin vaiheessa tehdä. Heittopussi Kemi tosin ei ole, sillä se on pystynyt tälläkin kaudella raapimaan kasaan ihan kohtalaisen pelaajamateriaalin. Paljon lepää maalivahti Oskari Forsmanin harteilla. Hänen on torjuttava ekstrahyvin ja johdettava puolustuslinjaa. Yksi kysymysmerkki on joukkueen sosiaalinen ja henkinen tiiviys. Sellaiset asiat pelastavat joukkueita säilymistaistelussa, ja muiden alemman kastin joukkueiden kohdalla ne asiat vaikuttavat paremmilta kuin Kemissä.

Seuraa häntä: Oskari Forsman

30-vuotias maalivahti on PS Kemin parhaita pelaajia. Hän pystyy torjumaan joukkueelle pisteitä, ja sitä hänen pitää tällä kaudella tehdä. Forsman on rauhallinen ja puolustaa suhteellisen hyvin aluetta linjan takana. Heikkoudet ovat pallollisessa pelissä, mutta hänen onnekseen Kemi siirtää prässin alla pallon usein omalta kolmannekselta pitkin syötöin pois.

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Veikkausliiga 2018 – näin käy: Ennakkosuosikki floppaa, Honka yllättää"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*