Vuoden urheilija 2019: #MÖRKÖ !

Marko Anttilan maali vei Suomen MM-finaaliin. @ All Over Press

Nyt aletaan olla historiallisen tosiasian lähellä. Jääkiekkomaajoukkueen tv-katsojaluvut ovat ohittamassa Linnanjuhlien katsojamäärät.

Samalla koko Suomi raikuu kiehtovalla tavalla idioottimaisen Mörkö-laulun tahtiin. Ei siis sen, missä Mörkö lähti piirin, vaan sen missä mörkö laittoi sisään.

Ja ennen kaikkea, ollaan suomalaisittain erittäin harvinaisen ilmiön äärellä. Odotetaan urheilutapahtumaa yhteisen optimismin vallassa, hymyssä suin, jotenkin varmoina siitä että nyt käy hyvin.

Vastaavaa ei ole suomalaisuudessa ihan äsken koettu. Ehkä Lordin euroviisufinaalin odottelussa oli jotakin samaa, mutta vain hieman.

Kaikki olennainen on jo oikeastaan sanottu. Tästä joukkueesta on muotoutunut ikiaikaisen sankariperinteen mukainen kasvutarina, jossa piskuinen Daavid kasvaa odotuksia isommaksi ja kaataa Goljatin. SM-liigamiehet vievät NHL- ja KHL-tähtiä kuin kuoriämpäriä.

Loistava valmennus, loistavaa tiimi- ja henkilöjohtamista, kiehtovia pelaajayksilöitä, sitoutumista, uhrautumista…kaikkea sitä minkä tueksi yleisö niin mielellään syttyy.

Peliä ja tuloksia voisi ihastella loputtomiin, samoin voisi kehua valmennusta ja pelaajia, mutta kaiken yläpuolelle nousee jotakin ihan muuta.

Tämä urheilujoukkue on murtautunut tasolle, johon harva asia on koskaan suomalaisessa urheilussa murtautunut. Tämä herättää iloa, halua olla mukana. Myös lajin ulkopuoliset, jopa urheilun ulkopuoliset suomalaiset, ovat alkaneet kokea niin.

Se on harvinainen ilmiö urheilussamme.

Lähes koko 2000-luvun suomalainen urheilu on ollut pelkkä selittelyä ja tuskaa, joka ei ole juuri kyennyt tuottamaan ympärilleen iloa ja optimismia, siis potkimaan koko suomalaisuutta kannustavasti eteenpäin. Urheilu on ilmentänyt ankeaa pessimismiä, tappiomielialaa – kyvyttömyyttä kasvaa odotuksia isommaksi.

Mutta sitten tulee tämä Team #Mörkö. Team #Lankinen.

Tulee urheilujoukkue, joka on saamassa porukan torille, jo ennen finaalia.

Tulee urheilujoukkue, joka on saanut suomalaiset hyvälle tuulelle, moneksi päiväksi putkeen.

Tulee urheilujoukkue herättää harvinaisen vähän kyynisen tympeää tuhahtelua, tuota suomalaisen urheilukulttuurin perinteistä ankeutusääntä.

Nyt nauretaan. Nyt lauletaan. Ja kuljetaan kohti finaalia niin kuin voittamisen mahdollisuutta kohti pitääkin kulkea.

Tämän kaltaisen ilmapiirin synnyttämiseen ei ole mikään asia suomalaisessa urheilussa aikoihin kyennyt. Ilmapiiri – se on tämän Leijonajoukkueen suurin saavutus!

Ja se on merkitykseltään huipputärkeää koko suomalaiselle huippu-urheilulle. Se miltä urheilu näyttää ulospäin, mitä se ympärilleen tuottaa, se on jotakin muuta kuin mitä se oli ennen tätä viikkoa. Vähät siitä miten finaalissa käy, tämä asia on jo saavutettu.

Siksi tänä vuonna ei pidä valita Vuoden Urheilijaksi ketään yksittäistä urheilijaa. Palkinto pitää antaa ilmiölle nimeltä #mörkö.

 

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Vuoden urheilija 2019: #MÖRKÖ !"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*