Yleisö ratkaisee CHL:n kohtalon

JYP kohtaa CHL:n finaalissa tiistaina Växjön. (© All Over Press)

Se tuskin on enää mikään uutinen, että eurooppalaiset seurajoukkueet pelaavat kansainvälistä cupkilpailua. Jo vuosina 1952–77 pelattiin vuosittain Tukholmassa Ahearne Cup, johon tuli joukkueita Kanadasta, Neuvostoliitosta, Suomesta ja Isosta-Britanniasta.

1970-luvun alussa Detroit Red Wingsin omistaja Bruce Norris satsasi kivenovaa luodakseen eurooppalaisen NHL:n. Hänen näytösottelujoukkueensa London Lions matkusti ympäri Eurooppaa kansainvälisen seurajoukkuejääkiekon lähetyssaarnaajina.

1990-luvulla nähtiin Eurooppa-cup ja European Hockey League. 2000-luvun alkupuolella aukenivat ruotsalaisten ja suomalaisten joukkueiden Nordic Trophyn portit. Myöhemmin tämä kehittyi European Trophyksi, kun muu Eurooppa halusi liittyä mukaan.

Sen lopputuotteena on kaudesta 2014–15 saatu seurata Champions Hockey Leagueta, CHL:ää.

Yrityksiä on ollut paljon ja tärkeimpänä oppina aiemmista epäonnistuneista yrityksistä varmasti se, että täytyy olla kärsivällisyyttä.

Kaikki ottaa aikansa. Erityisesti, jos haluaa luoda toimivan kansainvälisen jääkiekon cupkilpailun, joka ulottuu Pohjolasta Alppimaihin Etelä-Euroopassa.

Tämä opetus on kaikkein eniten leimannut CHL:n rakentumista. Lastentaudit on rokotettu pois, kauneusvirheitä on korjattu, ja omistajille on annettava suuri kiitos siitä, että he ovat olleet herkkäkorvaisia muutoksille, jotka ovat tehneet cupformaatista paremman.

Kolmen joukkueen lohkot merkityksettömillä otteluilla ovat vaihtuneet neljän joukkueen lohkoihin, joissa on enemmän jännitystä ja panosta. 48 joukkueesta on vaihdettu 32:een, mikä on nostanut CHL:n tasoa tuntuvasti.

Pelkästään aika ei ratkaise, kun luodaan jotain pysyvää. Saadakseen homman toimimaan täytyy kaikkien mukana olevien hypätä junaan. Tässä tullaan neljän askeleen ohjelmaan.

Ensimmäinen askel: seurajohtajat.

Seurapäälliköt ja toimitusjohtajat ovat vuosikymmenten varrella suhtautuneet positiivisesti eurooppalaiseen cupiin. Päälliköt ovat ajaneet ideaa koko ajan, ja he ovat olleet pienin ongelmista. Ensimmäinen askel tuli otetuksi jo siinä kohtaa, kun CHL alkoi.

Toinen askel: valmentajat.

Mielenkiinnon luomiselle on välttämätöntä, että valmentajat eivät koe CHL:ää menneiden aikojen kaltaisena harjoituskauden turnauksena, eivätkä jätä tähtipelaajia kotiin ja ota mukaan puoli juniorijoukkuetta vieraspeliin TŠekissä.

Tällaisella toiminnalla ylenkatsotaan asiantuntevaa yleisöä. Minusta valmentajat ymmärsivät tämän CHL:n ensimmäisen painoksen jälkeen. Näin toinenkin askel on jo otettu.

Kolmas askel: pelaajat.

Kuinka mukavalta hyvin palkatusta SM-liiga- tai SHL-pelaajasta tuntuu matkustaa Nottinghamiin tai Boleslaviin marraskuisena tiistaina? Ei ollenkaan kivalta – niin ajattelivat pelaajat ensimmäisten CHL-kausien aikana. Näimme aivan liian monta huonoa kiekkopeliä jäällä olleiden heikolla sitoutumisella.

Siinä tilanteessa pelaajat tarvitsevat porkkanan, jotain houkuttelevaa. Sopivasti kaudeksi 2017–18 CHL uutisoi, että tulee koko lailla paljon palkintorahaa. Tarkemmin sanottuna 300 000 euroa voittajalle. Se ja joukkuemäärän laihduttaminen vain 32:een ovat saaneet myös pelaajat muuttamaan asennettaan. Olen nähnyt kourallisen todella viihdyttäviä kiekkopelejä tällä CHL-kaudella – ja uskallan väittää, että myös kolmas askel on otettu.

Neljäs askel: yleisö. Sillä, uskovatko johtajat, valmentajat ja pelaajat CHL:n ideaan, ei ole mitään merkitystä, jos neljäs ja tärkein askel jää ottamatta. Katsojat ovat CHL:n tuomareita ja kriitikoita. Katsojat halleissa lopulta asettavat CHL:lle markkina-arvon.

Ja vaikka yleisömäärät joissain osissa Etelä-Eurooppaa ovat olleet vaikuttavan suuria, on Pohjola yleisesti ja Ruotsi etenkin ollut liigan murheenkryyni. On tuntunut hieman nololta, että juuri suurvallat Ruotsi ja Suomi ovat vähentäneet kiinnostusta ja painaneet alas katsojakeskiarvoa.

Erityisesti meillä Växjössä yleisö on näyttänyt jo kauan peukkua alaspäin CHL:lle. Växjöläisiä on ollut vaikeaa houkutella ostamaan lippuja, mutta toisaalta olen laittanut merkille, että varsinainen kiinnostus liigaan ei ole ollenkaan niin matalaa kuin voisi luulla. Smålandspostenissa liveraporttimme Växjö Lakersin CHL-otteluista päätyvät käytännössä aina luetuimmiksi artikkeleiksemme. Ja kenen kanssa jääkiekosta puhuukin, CHL on aina esiintuleva aihe.

Näistä syistä tuntuukin tavallaan erittäin positiiviselta, että juuri ruotsalainen ja suomalainen joukkue – Växjö Lakers ja JYP – asettuvat vastakkain kauden loppuottelussa. Växjön välierävoiton jälkeen kaupungissa on puhuttu valtavan paljon CHL:stä, ja monet seikat näyttävät, että halli –
5 750 katsojaa – on loppuunmyyty, kun kiekko putoaa jäähän 6. helmikuuta kello 18.30.

Kun koko Euroopan kiekkokatseet on suunnattu kahteen pohjoismaiseen seuraan, ja oletetulla suurella julkisella kiinnostuksella, tuntuu melkein siltä, että CHL on ottamassa neljännen ja tärkeimmän askeleensa.

Teksti: Daniel Enestubbe

Urheilutoimittaja, Smålandsposten

 

Publiken avgör ödet för CHL

Att det spelas internationella cupmatcher mellan europeiska klubblag är knappast någon nyhet. Under åren 1952-1977 spelades den årligen återkommande Ahearne Cup i Stockholm, med klubbinslag från såväl Kanada, Sovjet, Finland som Storbritannien.

Under början av 1970-talet satsade Detroit Redwings ägare Bruce Norris stenhårt på att skapa ett europeiskt NHL när hans uppvisningslag London Lions reste runt på hela kontinenten som missionärer för den internationella klubblagshockeyn.

Under 1990-talet såg vi Europacupen och European Hockey League och en bit in på 2000-talet slogs portarna upp för Nordic Trophy, med svenska och finska lag, som sedan utvecklades till European Trophy när resten av Europa ville haka på.

Som dess slutprodukt ser vi, sedan säsongen 2014––2015, Champions Hockey League.

Försöken har varit många och den lärdom som nog varit allra viktigast attdra av alla tidigare misslyckade försök är denna: du måste ha tålamod.

Allt tar tid. Särskilt om du vill skapa en fungerande internationell ishockeycup som spänner från Norden och ner till Alpländerna i södra Europa.

Det är denna lärdom som mest av allt präglat uppbyggnaden av CHL.

Barnsjukdomar har vaccinerats bort, skönhetsfel har åtgärdats och ägarna ska ha stor kredd för att de varit lyhörda inför ständiga ändringar av cupformatet till det bättre.

Trelagsgrupper med meningslösa matcher har blivit fyralagsgrupper med mer spänning och mer att spela för. 48 lag har blivit 32 och vässat kvaliteten på CHL avsevärt.

Det tar inte bara tid att skapa någonting hållbart. För att få det att fungera måste också alla inblandade hoppa på tåget och det är här de fyra stegen kommer in.

Steg 1: Klubbledarna.

Klubbchefer och vd:ar har i decennier varit positivt inställda till en europeisk cup. Det är cheferna som hela tiden drivit på och som varit det minsta problemet. Steg 1 var uppfyllt redan när CHL drog i gång.

Steg 2: Tränarna.

För att skapa intresse gäller det att tränarna inte ser CHL som forna tiders försäsongscuper, lämnar stjärnorna hemma och skickar iväg ett halvt juniorlag till en bortamatch i Tjeckien. Sådant genomskådas av den kunniga hockeypubliken. Jag tycker att tränarna insåg detta efter första

CHL-upplagan. Steg 2 uppfyllt.

Steg 3: Spelarna.

Hur kul tycker egentligen en välbetald spelare i Liiga och SHL det är att åka till Nottingham eller Boleslav en tisdagkväll i november? Inte alls kul, tyckte spelarna under de första CHL-säsongerna. Vi såg alltför många dåliga ishockeymatcher med svagt engagemang från de som deltog ute på isen. Vad

spelare behöver i det läget är morötter, någonting att lockas av. Lagom till säsongen 2017/2018 presenterade CHL nyheten att det faktiskt finns en hel del prispengar att spela om. Närmare bestämt 300 000 euro till den klubb som lyckas gå hela vägen fram till slutsegern. Det, plus bantningen av lag till blott 32, har fått även spelarna att ändra inställning. Jag har sett en handfull riktigt underhållande hockeymatcher under årets upplaga och jag vågar påstå att även Steg 3 nu är uppfyllt.

Steg 4: Publiken.

Oavsett om ledare, tränare och spelare tror på idén om CHL spelar det ingen roll om inte det fjärde och viktigaste steget tas. Publiken är CHL:s domare och recensenter. Det är åskådarna i arenorna som till slut sätter marknadsvärdet på CHL.

Och trots att publiksiffrorna varit imponerande stora på vissa håll i södra Europa har Norden i allmänhet och Sverige i synnerhet varit ligans publika sorgebarn. Det har känts aningen pinsamt att det just är stormakterna Sverige och Finland som sänkt intresset och tryckt ner publiksnittet.

Särskilt här i Växjö har publiken gjort tummen ner för CHL under lång tid.

Växjöborna har varit svårflörtade när det kommer till att köpa biljetter men jag har å andra sidan märkt att själva intresset för ligan inte alls är så lågt som man kan tro.

Våra liverapporteringar här på Smålandsposten under Växjö Lakers CHL-matcher hamnar så gott som alltid i topp bland våra mest lästa artiklar och vem man än pratar med om hockey är CHL ett återkommande ämne.

Därför känns det på ett sätt mycket positivt att det är ett svenskt och ett finskt lag som ställs mot varandra i årets final. Efter Växjös semifinalseger har det snackats enormt mycket CHL i Växjö och mycket tyder faktiskt på att det blir slutsålt, 5750, när pucken släpps klockan 18.30 den 6 februari.

Med hela Europas hockeyblickar riktade mot två nordiska klubbar och med ett

förmodat stort publikt intresse känns det nästan som att CHL är på väg att

ta sitt fjärde och viktigaste steg.

 

Text: Daniel Enestubbe

Sportjournalist, Smålandsposten

 

Juttu on julkaistu 1.2.2018 ilmestyneessä Elmo-lehdessä.

Ole ensimmäinen kommentoija artikkeliin "Yleisö ratkaisee CHL:n kohtalon"

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*